Maximum Atak

Ahveniston onnistuminen

2007-09-10T02:17:00.000+03:00

Ahveniston kisa meni yhdellä sanalla sanoen hyvin.

Perjantaina meiltä meni kardaanin tukilaakeri, ja treenit muuttuivat korjaussessioksi. Laakerin hajotessa auto suistui rengasvalliin, mutta onneksi Arille eikä edes autolle tullut juurikaan vaurioita.

Lauantaina päästiin kisaan mukaan tynkäjoukkueella Ari, Jussi, Tommi ja luottovuokrakuski Jukka. Teamin tähtikuljettajat Henri ja Matti olivat estyneitä loukkaantumisen ja formulamatkailun vuoksi.

Jussi rykäisi aika-ajoissa 5 kierrosta, joista vain yksi edes likipitäen ehjä, ja sai ruudun 15/50. Noilla viidellä kierroksella oli Joyriden puolelta havaittavissa jonkinlaista kovuuden hakemista, ehkä johtuen siitä että he olivat joutuneet Motoparkissa kohtuullisen syyttöminä kärsimään teamin jo jättäneiden kolaroinneista. Joyriden aika-ajokuski paukutteli pari kertaa kylkiä, mutta väärälle kuskille. Vaan löytyipä ratista muukin suunta kuin Baijerin pelti siinä vaiheessa, kun kolistelun jatkaminen olisi tn. vienyt Hondurasin varikonmäen kaiteisiin vaurioseurauksin.

Loput aika-ajon kierroksista ajoi Jukka hakien tuntumaa autoon.

Startti sujui ihan hyvin, vaikka #34 pääsikin ohi, niin ettei Jussi edes saanut sitä kuitattua takaisin. Tuossa oli osansa myös #34:n kovalla peittelyllä. Muuten Jussi taisi parantaa sijaamme muutamalla pykälällä stintin aikana, ja kellotti tiimin nopeimman kierrosajan 1.37,365 (kierros 4).

Jukka ajoi toisen stintin ihan putkeen, paitsi että hieroi autoa hieman rengasvalleihin. Paras aika oli 1.38,993 (kierros 61).

Tommin ajama kolmas stintti jäi vajaaksi pääasiassa Jussin ja Jukan katsoessa turva-auton tultua radalle, että meidänkin olisi syytä käyttää tämä tankkausajankohta hyödyksi. Emme kuitenkaan saaneet kaikkea 20 litraa mahtumaan autoon. Paras aika 1.40,625 (kierros 80).

Arin ajama neljäs stintti meni mollisävyisissä merkeissä Arin kamppaillessa kuumetta ja päänsärkyä vastaan. Kierrosajat olivat pari sekuntia muita hitaampia, mutta kokonaisuutena kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Auto tuli ehjänä vaihtoon, ainoastaan taas hieman liian aikaisin (oliko taas turva-auto kehissä?). Emme taaskaan saaneet kaikkea polttoainetta mahtumaan tankkiin. Paras aika 1.42,954 (kierros 105).

Jukan ajama viides stintti meni sekin ihan putkeen, pl. pienet spinnailut. Stintin alussa crewchief Jussi teki päätöksen, että kaksi viimeistä tuntia yritetään ajaa käytettävissä olevalla 46 litralla, ja Jukka sai ohjeen ajaa polttoainetta hieman säästäen, ja Tommi tulisi jäämään viimeiseksi kuskiksi, eikä Jussi ajamaan lainkaan seitsemättä ankkurivuoroa. Myöhäinen tankkaus kuitenkin tuli väsyneelle tiimille "tilaamatta ja yllättäen", eikä paikalla ollut kuin Tommi tankkaamaan. Kasetti jäi vaihtamatta, mutta muuten auto pääsi radalle ihan aikataulussa. Paras aika 1.38,442 (kierros 136).

Tommin ajama kuutosstintti meni varsinkin loppua kohti himmailun merkeissä, ja tiimi menetti pari sijaa säästöliekkeilyn takia. Lopulta loppui vielä polttoaine viisi minuttia ennen ruutulippua, ja sijoitukseksi jäi 19/50.Ihan hyvä tuokin, mutta seuraaviin kisoihin jäi kytemään kipinä parantaa, koska kympin sakkiinkin oli ihan realistiset saumat. Tankkausten kanssa pitää skarpata. Paras aika 1,39,682 (kierros 181).

Kisassa ajoimme kierroksia seuraavasti:

Jussi 35
Jukka 69
Tommi 59
Ari 32
Yhteensä 195

Eli Jukka ainakin sai todella vastinetta rahoilleen.

Tiimien fuusioituminen

2007-09-10T01:52:00.000+03:00

Maximum Atak Racing Teamin vanha kilpuri otti 7.7. ajetussa Motoparkin kisassa rankasti selkäänsä kahden kolarin muodossa. Kolareita seurasi välittömästi kolaroineiden kuljettajien lopettamisilmoitukset. Tai ehkä se auto ei niinkään kärsinyt, vaan tallitonttujen tutkapari ja tiimiä ikioptimistisesti kohti valoisampaa tulevaisuutta ohjastavat Tommi ja Jussi. Auto on vain peltiä, ja sen korjaamiseen ei mennyt jatkavilta jäseniltä kuin ehkä sata - kaksisataa tallituntia, mutta moraaliin iski kovasti päästä taas korjaamaan turhia vaurioita. Olisi keksittävä keino pitää auto valkoisten välissä, ja alittaa mustavalkoruudullinen rutiininomaisesti. Yllä oli sitten myös meriselitys kaksnelosen tämänvuotiseen poissaoloon...

Sattumalla on aina osansa pelissä, ja niin nytkin. Kesäisellä asuntomessuretkellä vastaan käveli Ari entisestä Bemu-tiimistä, ja kävi ilmi että hänellä ja Matilla olisi vielä kovastikin ajohaluja jäljellä. Tästä lähti juna vääjäämättä liikkeelle, ja pian Maximum Atakin jatkava kaarti ostikin kolarikallet ulos, ja myi osuudet eteenpäin Arille ja Matille. E36 323i Coupén ympärille rakentuisi voittajajoukkue - näin päätettiin. Nyt E36-projekti etenee jo kovaa vauhtia, ja auto tullaan näkemään radoilla heti kun se on valmis, eli tn. kauden 2008 alussa.

Kauden 2007 syksy mennään korjatulla E30:llä, joka on koko ajan myynnissä.

Uusi kilpuri, E36 323i Coupé

2007-06-15T12:17:00.000+03:00

Kausi 2007 on alkanut sellaisella vauhdilla, että heikkoja huimaisi - jos tiimissä sellaisia olisi.:)
Olemme testanneet kolme kertaa, eli BMW-kerhon ratapäivillä 12.5. Ahvenistolla, TAK:n ratapäivillä 21.5. Ahvenistolla, sekä 8.6. Alastarolla. Viimeisimpänä osallistuimme Alastarossa ajettuun 6h kisaan 10.6. Tuosta kisasta tulee vielä oma raporttinsa.

Alastaron treeneissä meille tarjottiin mahdollisuutta siirtyä kalustonpäivityksessä sanoista tekoihin, ja kilpailun jälkeisenä iltana olimmekin jo suorittamassa katselmusta Oili Jalosen pihassa. Kaupathan siitä autosta tehtiin, ja nyt kesän ohjelmassa onkin sekä vanhalla autolla kilpailua, että uuden auton saaminen radalle.

Kauden 2006 loppu

2007-06-04T00:40:00.000+03:00

Jaahas,

Sitä on taas syytä kirjoitella jotain löpinää tännekin, etteivät fanit täysin meitä hylkää.

Kausi 2006 laitettiin taas pakettiin osallistumalla Alastarolla ajettuun Truck Endurance -kisaan, jonka kesto oli 4h. Joukkueessamme ajoivat omaa väkeä Tommi, Vesa, Niko ja Jussi, sekä sitten vielä luottovuokralaiset Antti ja Jukka. Tuo Truck tuossa kilpailun nimessä taisi tarkoittaa sitä, että radan liukkaus varmistetaan ajattamalla kilpa-autoja ennen dieseliä vuotavia kilpakuorma-autoja. Parin Truck Endurancen kokemuksella olen sitä mieltä, että kuorma-autojen jälkeen rata pitäisi pestä dieselistä, tai sitten ajattaa kuorma-autot viikonlopun viimeisenä lähtönä.

Kisaa ennen meillä oli kosolti nikkaroimista, olihan aarteemme vaurioitunut Ahvenistolla sentään jonkun verran. Onnellisesti olen jo unohtanut kaiken sen ähellyksen, mutta kyllä sitä taisi aikalailla olla. Joka tapauksessa porukkalla kun tehtiin, niin ei edes harmittanut.

Kisaan lähdettiin yöllä, ja oltiin sitten aamulla perillä herättäen varikolla yöpyjät 680 kuutiotuumaisen möyheillä äänillä. Siinä sitten tovi kaivettiin nenää, nukuttiin jne. Aamu valkeni sateisena, ja koleana. Onneksi oli motorhome (jossa vielä tiimin logo hianosti maalattuna).

Tommi ajoi aika-ajot ansaiten lisänimen ulosvetäjä. Sijoitus jäi vieläpä heikoksi. Ennen kisaa saimme vielä harjoitella navan vaihtamista. Syy tähän oli se, että yksi pinnapultti meni rikki, ja uutta ei ollut. Näin ollen koko napa vaihtoon.

Ajovuoroista on incar-pätkätkin olemassa, ja netissäkin ne ovat olleet ladattavissa. Ne tulevat kuitenkin myöhemmin näkyviin uusille sivuillemme www.maximumatak.fi.

Kisa meni kuitenkin kokonaisuudessaan ihan mukavasti, eikä autokaan hajonnut.

Lokakuun kylmyydessä veimme sitten vielä kilpurin perinteisesti Mikkeliin viritettäväksi, ja koko pitkäksi talveksi unohdettavaksi. Vaan eipä mitään! Tänä vuonna on jo tapahtunut vaikka mitä, ja niinpä hemmottelemmekin fanejamme päivittämällä blogia pitkin viikkoa. Sunnuntaina sitten räjähtää!

Ahveniston Musta Sunnuntai

2006-09-19T14:04:00.000+03:00

Olimme asettaneet Ahveniston kilpailun kauden päätapahtumaksemme jätettyämme kaksnelosen väliin. Kilpailua silmällä pitäen tehtiin kaikki valmistautumistoimet vimpan päälle. Oiottiin keulan rakenteet puskuria, hiekkapeltiä, lokaria ja vääntynyttä etupalkkia myöten. Koneistettiin etujarrut taas, ettei niissä vaan ole heittoa. Ostettiin ja rengastettiin auto Ässillä, jotka vielä ajettiin lauantaina sisään kuten ohjeet oli. Kaiken piti olla hyvin tehty, ja kilpailulta oli lupa odottaa paljon.

Kilpailuun joukkueessa oli ilmoitettu Jussi, Tommi, Niko ja Vesa, sekä vuokrapaikoilla Jukka Pakkanen ja Antti Virkkunen. Lauantain harjoituspäivänä Antti kiskaisi auton pihalle kuutosmutkassa, ja molemmat puskurit sekä etulokari ottivat taas siipeensä. Onneksi vältyimme isommilta ongelmilta.

Kisapäivän aamuna tiimi aloitti palaverilla, jossa kaikki ripitettiin ja vannotettiin että radalla otetaan iisisti. Siellä olisi myös stasin agentteja, jotka ilmiantavat kisajohdolle (Tommi ja Jussi), mikäli radalla riekutaan. Ilmapiiri palaverissa oli vastaanottava, ja usko hyvään kisaan käsinkosketeltava.

Aika-ajossa jäimme koko ajan hieman ruuhkaan, ja sijoitus 30. ajalla 1.39,099 lupaili hauskoja kaksinkamppailuja alkukierroksille. Jussi lähti ensimmäiselle stintille, ja lähtöviivan ylitimme ehkä noin sijalla 32.-33., koska oikeanpuoleisessa jonossa edellä ollut kyttien Peugeot piti älytöntä turvaväliä, ja vasen jono pyyhki ohi jo tornin mutkassa. Pösöstä päästiin ohi heti ykkösmutkassa ulkokautta(?) ja siitä sitten kovaan takaa-ajoon. Ensimmäisten 8 kierroksen aikana sijoitus parani yli kymmenellä ollen 21. kun pääsuoran päässä katosi vaihteet.

Huutoa radioon, että siirtäjä meni ja sitten aloitettiin ensimmäinen remppa. Vaihteiston takapäässä oleva klunssi, johon vaihteensiirtäjä kiinnittyy oli lähtenyt irti. Onneksi meillä oli matkassa varavaihteisto, ja siitä saatiin osa tilalle ja auto taas radalle. Antti ja Tommi tekivät likaisen työn kardaanin irroituksineen päivineen.

Jussi lähti takaisin radalle, vain ajaakseen seuraavat 40km turva-auton perässä. Ykkösmutkassa kun oli japanialaista, ranskalaista ja saksalaista peltiä samassa läjässä. Kohta turva-auton lähdettyä ja Jussin ohitettua pari autoa, varikolta kajahti "201 varikolle", ja kuski meni vaihtoon, jotta kaikki saisivat ajaa. Sillä hetkellä tuntui, ettei ehtinyt ajaa kierrosaikoja vielä ollenkaan, ja että loppukisasta pitää päästä vielä radalle...

Jukka lähti radalle ja pyyhkäisi kohtuullisen onnistuneen stintin ajaen tiimin sisäisen nopeimman kierroksen ajalla 1.38,608.

Seuraavaksi radalle lähetettiin Tommi, joka ehti ajaa kuutisen kierrosta ennen seuraavaa turva-autoa. Pari kierrosta meni jo 1.39,xxx. Turva-auton perässä ajaessa, täysin varoittamatta, ja suoralla radanosalla katkesi autostamme vasemmanpuoleinen alapallonivel, ja eikun hinurin selässä pilttuuseen.

Periksi ei anneta jos tunnelin päässä on valoa, ajattelimme, ja tongimme bussin varaosavarastosta uuden alatukivarren ja aloimme vaihtaa sitä paikoilleen. Samaan syssyyn huomasimme, että nämä maanmainiot joka-kisan-jälkeen-sorvattavat jarrulevymme ovat vasemmalta halki ja oikealtakin säröillä. Perkele.

Lainasimme naapuripilttuusta (#25) jotkut turposaapin jarrulevyt, ja aloimme viritellä niitä kilpuriimme. Hyvä tuli väkisinkin, ja piiiiitkään kestäneen ähellyksen päätteeksi vedettiin pitkää tikkua ja Nikolle jäi lyhyt tikku käteen ja rata kutsui.

Jarrut ilmeisesti olivat ihan hyvät, mutta eipä mennyt kuin puoli kierrosta, ja TOINENKIN alapallonivel katkesi. Tällä kertaa Niko linkutti auton pilttuuseen, ja edessä oli helppo homma kun kerran Jussi oli vaihdon jo kertaalleen harjoitellut. Sisemmän nivelen mutteri vaan oli oikealla puolella hieman veemäisessä paikassa ja sitä jumpatessa joutuivat Jussi ja Tommi jo vuorottelemaan.

Aikaa oli vielä noin puoli tuntia jäljellä, joten Vesa lähetettiin ajamaan kärkeä kiinni. Jotain mystistä oli tapahtunut ja vasen vanne oli lähes irti kun Vesa linkutti parin kierroksen jälkeen varikolle. Tässä vaiheessa kun kävimme etupään liikkuvia osia läpi huomasimme, että vasemmalla edessä jarruputki oli saanut viimeisessa yrityksessä hieman hankausta, ja teimme keskeyttämispäätöksen ajassa 17.54.

Hakemalla kun hakee, niin sitä on pidettävä positiivisena että kaikki nämä puun takaa tulleet vastoinkäymiset osuivat yhteen kisaan. Muuten voisi taas olla moraalin ja motivaation kanssa ongelmia. Alapallojen murtumia analysoitiin, ja syyksi pääteltiin väsyminen tärinään. Aikaisemmissa kisoissa kantikkaiksi jarrutetut renkaat kostautuivat nyt sitten keskeytyksenä.

Jurvan Endurance Saloon&Racing 9.9.2006

2006-09-19T13:01:00.000+03:00

Hyvin menneestä kisasta innostuneena päätimme lähteä heti uudestaan Jurvaan. Välissä ehdimme passata Alastaron kisan aikatauluongelmien takia.

Tällä kertaa kokoonpanonamme oli koko uusi tiimi Henri, Tommi, Jussi, Niko ja Vesa, sekä uskollinen vuokrakuskimme Jukka (kohta se varmaan pehmenee ja liittyy tiimiin).

Suoritimme perjantai-iltana siirtymän kohti Jurvaa jakaen työt tasaisesti. Jussi ja Henri ajoivat, Nikon ja Tommin huolehtiessa että tyyny on hyvin.

Aika-ajot ajoi taas Jussi, ja uudet camberit vaikuttivat ihan kivasti. Ajaksi tuli 1.26,580. Noin kaksi ja puoli sekuntia edelliskertaa nopeammin, ja edelliskisan nopeimpaankin noin kaksi sekuntia. Säädimme rengaslämpöjen perusteella kisaan kuitenkin vähän takaisin.

Henri aloitti kisan, ja ajoi ihan hyviä kierrosaikoja alusta asti. Kunnes sitten reilun kymmenen kierroksen jälkeen päästi sisälenkillä olevassa vasemmalle kääntyvässä neulansilmässä ojaan asti. Tilanteen seurauksena radalle tuli hinuri ja Safety Car, jonka perään muodostuneessa letkassa tapahtui vielä ketjukolari jossa ainakin autot #98 ja #120 vaurioituivat keskeytyskuntoon. Meidän auto hinattiin varikolle ja Henri lähetettiin samantien takaisin radalle.

Seuraavaksi tuleen heitettiin Jukka, joka ajoi taas vakuuttavasti napaten samalla tiimin sisäisen kilpailun nopeimman kierroksen ajalla 1.26,756. Jukan ajaessa sain myös kuuluttajalomakkeen laadittua, ja samalla vähän piruiltua Henrille.:)

Jukan jälkeen ajoi Jussi, ja ajovuoro meni ilman erikoisempia tilanteita. Mitä nyt hitaampia sai tietysti riemukseen ohitella koko ajan. Näkyykö Papayan hajuinen Wunderbaum?

Loppua kohti alkoi kuitenkin kuulumaan kuinka Colway keventää itseään pinnasta käsin pala palalta. Onneksi kuitenkin tiimin sponssivalot näkyivät ja kaukaa!

Tommin lähtiessä neljännelle ajovuorolla varoiteltiin häntä irtoavista pinnan paloista, ja eipä aikaakaan, kun oikea etugummi pamahti. No, onneksi tiimillä oli yksi vararengas mukana vaikka loput olivatkin unohtuneet tallille.

Vesan lähtiessä vuorolleen tiimi oli taas omalla paikallaan kilpailun hermokeskuksessa eli Motorhomessa seuraamassa kisanäyttöä ja mölisemässä radioon.

Jossain vaiheessa Vesa osui ohitettavaan autoon tapauksessa, joka myöhemmin sai tavattomasti mediajulkisuutta Endurance Foorumilla. Vai muka tavattomasti, odottakaas kunnes Karpo ottaa yhteyttä!

Vesan jälkeen vuorossa oli Niko, joka kommentoi ajoaan toteamalla "ei ollut mun päivä". Ei näköjään, kun kerran varikollakin piti ajaa rengasvalliin. No, pääasia että oli hauskaa.

Nikon ajon jälkeen Henri kävi vielä rykäisemässä lyhyen stintin, ja sitten päästiinkin parsimaan autoa kasaan ja lopuksi iskemään kumit kunnolla katuun.

Kuminpolton jälkeen olikin aika poistua varikkoalueelta, ja surauttaa pikavauhtia kotiin.

Jurvan Endurance Saloon 6.8.2006

2006-09-19T12:39:00.000+03:00

Kesän hiljaiselon jälkeen osallistuimme Jurvan kisaan elokuun kuudentena. Läksimme edellispäivänä paikalle, ja ajoimme lauantai-iltana muutaman kierroksen testiä. Testeissä oli paikalla Niko, Tommi, Vesa, Jussi ja vuokrakuskimme Jukka Pakkanen. Tiimin jäsenten kokemus Jurvan radasta oli kovin vähäistä, joten harjoittelu tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Illalla söimme Nikon kanssa tonnikalahampurilaiset, ja saimme pakit sekaisin. Olutta ei juuri juotu. Osa tiimistä majoittui bussiin ja osa kuka minnekin. Aamusta paikalle saapui myös Miska.

Aika-ajoissa auto ei vaan kulkenut, ja veikkailimmekin heti ongelman olevan etupään cambereissa. Aika 1.29,050 ei ollut kovin kaksinen.

Heti alussa saimme mustan lipun Jussin ohittaessa keltaisilla lipuilla kohteliaasti tietä antaneen kilpakumppanin.

Muuten kisa menikin ihan mukavasti vuorojen mennessä järjestyksessä Niko, Vesa, Tommi, Jukka, Miska ja vielä kerran Niko.

Kaikilla oli omat tilanteensa, ja kävipä auto pariin kertaan ainakin Jussin ja Nikon toimesta ulkonakin. Hinauksilta vältyttiin ja lopussa Niko voitti vielä MCRT:n murskaavalla puolen sekunnin marginaalilla.

Kilpailussa tiimin nopeimman kierroksen ajoi Jussi ajan ollessa 1.28,423. Ei hyvä.

Varikolla oli oikein mukavan kuuma kesäpäivä, joten ei valittamista.

Tiimin uusi kokoonpano

2006-09-19T12:25:00.000+03:00

Paljon on taas virranut vettä jäähdytyskanavissa sitten edellisen raportin.

Heinäkuussa Miska joutui tarkistamaan mahdollisuuksiaan osallistua tiimitoimintaan, ja joutui tunnustamaan alkavan talonrakennuksen sitovan hänen rajalliset resurssinsa sen verran täysimääräisesti, että kilpa-autoilun oli jäätävä. Osuuden Miska myi uudelle jäsenellemme Henrille, ja tällä hetkellä vasen takaikkuna näyttääkin tältä:

Tästä on hyvä jatkaa, ja etsiä tiimiin vielä se kuudes jäsen. Nykyinen ratkaisu on kuitenkin kasata peruskokoonpano viidestä omistajajäsenestä, ja sitten ajattaa vuokrakuskeja lisäksi.

KESKIKESÄN TILANNE- JA KISARAPORTTI

2006-07-15T11:33:00.000+03:00

Paljon on ähelletty ja tapahtunut sitten edellisen päivityksen. Tuolloin meneillään ollut sisätilaremontti päättyi lattioiden ja sisäseinien maalaukseen. Parin päivän päästä maalasin peltiosiin toisen kerroksen hopeaa, ja päätin samalla aloittaa kaarien maalauksen vetämällä nekin hopeisiksi.

Juhannuksen aikoihin tuleva vuokrakuskimme Antti ja minä maalasimme sisustaa vielä kertaalleen kaarineen. Auto alkoi olla sisältä hyvin maalattu. Eikä maalaushommiin mennyt yhteensä kuin ehkä kymmenen tuntia.

Juhannuksen jälkeen olikin edessä Motoparkin kisa. Lähtöä edelsi perjantaipäivän pakkaussessio ja käynti Hyvinkään Euromasterilla, josta saimme tarvittavat rengastyöt alennuksella tarroja vastaan. Hienoa, yksi yhteistyökontakti lisää. Rengasrumban jälkeen kävimme vielä auttamassa Vesaa muuttotalkoissa, ja sitten pääsimme kotusti matkaan noin kello 18. Ajoimme ensin Lahteen, jossa punnitsimme automme, koska sitten edellisen punnituksen se oli kokenut muutoksia. Auto havaittiin alipainoiseksi, joten joutuisimme asentamaan siihen lisäpainoja ennen kisaa. Matkan ajan pohdimme kuinka tuon nyt sitten toteuttaisi, ja päädyimme asentamaan painot "takapenkille".

Motoparkiin saavuttiin n. klo 23 ja siitä nelisen tuntia eteenpäin menikin rälläköidessä, poratessa, vasaroidessa ja äheltäessä. Hyvä kuitenkin tuli, ja tiimikin sai muutaman tunnin unta ennen päivän kisaa.

Lähdin ajamaan aika-ajoja, ja auton kokemat alustamuutokset tuntuivat ihan hyvältä. Kone vaan ei oikein sykkinyt miljoonaa, mutta kyllä siinäkin jonkun verran oli potkua. Olimme sopineet, että ajaisin sessiosta noin puolet, jonka jälkeen toisin auton vaihtoon ja loput Nikolle ajettavaksi. Se taisi olla sijoituksen kannalta pienoinen virhe, sillä loppua kohti ruuhka vaikutti hellittävän ja kaikki parantavan aikojaan. Olimme sisään tullessani sijalla 8. vaikken saanut yhtään täysin puhdasta kierrosta alle, mutta lopullisissa tuloksissa tipuimme sijalle 19. Asia ei sinäänsä vaikuttanut lopulta hirveästi meidän lopputulokseen.

Tommi lähti ajamaan ensimmäistä stinttiä, ja kamppaili menestyksekkäästi mm. Yaccon kanssa, ja tuli ihan hyvistä asemista varikolle tankkaukseen. Tankkauksen yhteydessä tuli taas esiin organisointimme puutteet kun Vesa huitoi tankkausalueella käsillään minne tulla, minä seisoin tankkausalueen rajalla näyttämässä mihin pysähtyä ja Tommi ei huomannut alueen rajaa, vaan ajoi sisään. Työnsimme Nikon kanssa auton takaisin ulos alueelta ja sitten sisään tankattavaksi, mutta siitä huolimatta saimme virheestä stop and go:n. Moraalisesti kyseenalainen stoppari mielestämme, mutta tapahtuihan siinä ilmeinen virhe...

Tommin jälkeen ajovuorossa oli Vesa, joka tuli nauttimaan stopparin mutta ilmeisesti ajoi sisään jotenkin virheellisesti, ja nyt meille ehdoteltiin jo mustaa lippua.:) Tommi kävi selvittämässä asiaa, ja kilpailu jatkui osaltamme normaalisti kunnes Vesa tuli varikolle valittamaan etupään kolinaa. Epäilimme Vesan viittaavan tuntemaamme pikku naputukseen ja olimme jo käskemässä takaisin radalle haukkujen kera, kun naapuritiimin kuski tuli kertomaan, että takarenkaamme väpättää. Uups, vasen takarengas oli melkein irti, joten ristikkoavainta peliin ja vasta sitten Vesa radalle.

Kolmantena ajovuorossa oli Antti, joka jatkoi osoittamaansa hyvää yhteis- ja tiimihenkeä ajamalla ihan hyvän stintin. Mitä nyt taisi kerran pari spinnata, mutta ei meillä lasketa.

Jossain näillä main huomasimme parin pilttuun päässä majailleen poliisien auton tulleen varikolle teknisten murheiden vuoksi. Poliisia pitää tietenkin aina auttaa, joten kävimme katsomassa olisimmeko osanneet antaa apua. Vika oli öljynpaineiden katoaminen kovassa kaarreajossa. Emme osanneet lopulta antaa muuta kuin heille jo itsestään selvän neuvon: alentakaa tilannenopeuksia.:)

Neljäntenä ajoi Niko, ja ilmeisen kovaa ajoikin, koska tuli laskettua aiemmin tankkaukseen. Homma meni hiemen käteen, koska tiimi oli vasta valumassa tankkausalueelle kun Niko jo työnsi autoa parkkiin. Ei tartte auttaa!

Lähdin viidennelle stintille, ja auto tuntui hyvältä paitsi vaihdekeppi jotenkin joustavalta. Eipä aikaakaan, niin nuppi katkesi ja jäi roikkumaan nahanpalasesta. Repäisin nupin irti ja jatkoin tyngällä. Koko stintti oli uskomatonta nautiskelua, vaikka jälkeenpäin ajoista näki että parantuneista linjoista huolimatta auto ei enää sulaneilla renkailla mennyt yhtä nopeasti kuin mitä jopa aika-ajon ruuhkassa. Luulin ajavani ainakin pari sekuntia paremmin, mutta itse asiassa ajoin hieman hitaammin. No, kaikki tämä osoittautui toisarvoiseksi kun ajassa 4h 7min pamahti takasuoran päässä kuin lekalla olisi pohjaan lyöty. Autoon tuli pieni värinä, ja aloin huolestua. Samaan syssyyn tuli SC, ja ajoin sisään.

Tommi istuutui autoon, mutta päätimme ensin kurkata auton alle. Kai siellä joku kävikin, mutta mitään ei osunut ensivilkaisulla silmään. Oikea etujarru oli kuitenkin jumissa, ja siihen vaihdettiin palat. Tommi kävi ajamassa pari kierrosta ja linkutti auton takaisin pilttuuseen vaihteensiirtäjä hajonneena. Nostimme auton ja huomasimme rättinivelen menneen riekaleiksi ja viimeisillä kierroksilla irti lentäneet palaset olivat irroittaneet vaihteensiirtovivun. Keskeytyshän siitä tuli, mutta mieli kuitenkin korkealla koska kaikki saivat ajaa, eikä auto ollut mennyt oikeasti rikki.

Pakkasimme kaluston, ja ajoimme takaisin etelään. Saapuessamme tallille otimme vielä auton ylös ja irroitimme oikean etujarrulevyn. Havaitsimme, että jarrulevy oli loppuunkulunut ja että siinä oli hiusmurtumia. Jarruongelma pitäisi siis ratkoa ennen kaksnelosta.

Seuraavina päivinä alkoi valjeta, että jarruongelma ei ihan noin vaan ratkeaisikaan, varsinkaan kun vasenkin levy osoittautui loppuunkuluneeksi ja murtuneeksi. Lisäksi kaksi potentiaalista vuokrakuskia ilmoittivat kaksnelosen jäävän väliin. Näin ollen teimme päätöksen jättää kaksnelonen väliin.

Tommi selvitti jarruongelmaa vuorotta, ja kävimme yhdessä US Partsissa ostamassa uudet Wilwoodin 8-pulttiset laikat. Vanhoissamme oli 10-pulttinen kiinnitys, joten keskiöitämme pitäisi vielä työstää pulttijaon ja lisäksi näköjään myös sorvata sovitus kohdilleen.

Hain samalla 7.7. myös uuden rättinivelen, ja painuimme Tommin kanssa auton alle koko illaksi ihan yötä myöten. Kauppareissuista laskien poltimme noin 8 tuntia mieheen, mutta saimmekin sitten tehtyä autoon kakkospenkin kiinnityksen vyölenkkeineen, säädettyä etupään kulmat uusiksi ja hahmoteltua uuden rättinivelen paikoilleen.

Seuraavana päivänä Vesa kävi ostamassa rättinivelen kiinnityspultit ja vaihteensiirtäjään tarvittavat lukkorenkaat. Sunnuntaina 9.7. sitten minä ja Vesa vietimme kuutisen tuntia vieden jarrulevyt keskiöineen koneistajalle, tehden penkin kiinnityksen loppuun ja kiinnittäen rättinivelen ja vaihteensiirtäjän.

Tästä olisi taas hyvä jatkaa.

Torstaina kävin hakemassa levyt koneistajalta, ja perjantaina 14.7. kävin hakemassa Uudenmaan Pultista kiinnityspultit levyn ja keskiön välille. Levy ja keskiö ovat kiinnitetyt kahdeksalla M8x30 (10.9) ruuvilla ja metallilukomutterilla, ja pulttien molemmissa päissä on vielä lautasprikat. Sehr gut.

Perjantaina asensimme Nikon kanssa jarrut paikoilleen, Nikon ensin putsattua ne. Asensimme myös sammuttimen uudelleen, koska vanha paikka ei enää käy kakkospenkin takia. Pulttien hakuineen mulla paloi noin 7 tuntia ja Nikollakin reilut neljä tuntia.

Puhdas jarrusatula.

Miten se nyt ei meinaa millään istua?!

Menihän ne sinne!

Autossa on vielä aika paljon puuhaa ennen kuin sillä voi ajaa radalla.

kolme tulipaloa tallilla!

2006-06-17T18:27:00.000+03:00

1. tulipalo: pojat maalaavat kilpurin sisustan

kilpurimme sisusta on tähän mennessä osoittanut hyvää kisa-asennettamme: if it does not run, chrome it - ja päinvastoin kuten meillä. no nyt kun ollaan testailtu, olemme tulleet siihen tulokseen että vauhti on sen verran hidasta että voimme alkaa ainakin hieman maalailemaan kilpurin sisustaa. sitten kun kilpurin sisusta kiiltelee kromista, tiedätte että vauhtimme on jälleen puolittunut.

no enivei, pojathan olivat innoissaan purkaneet koko sisustan kun tulin paikalle.

työohjelma oli selvä, vuorollaan laitettiin yksi työläinen kilpurin sisälle hiomaan kunnes happi loppui.

sen jälkeen sitten imuroitiin kaikki pölyt pois.

paikalle erehtyneissä paremmissa puoliskoissa tämä herätti suuren yllätyksen - ai nuo köriläät osaavatkin imuroida muutoinkin kuin karkauspäivinä...

tulipalo tuli liian innokkaasta työtahdista, vehkeet yksinkertaisesti alkoivat sulamaan käsiin.

huomasithan kuvasta miten syvästi pahoillaan Jussi oli tästä kaikesta?

2. tulipalo: grillausta ala maximum atak

ensimmäisessä vaiheessa makkarat esilämmitettiin kilpurin imusarjan päällä.

seuraavaksi esille otettiin grilli mallia 275/35/18.

tähän lisättiin yhdistelmää sytytysneste ja tulitikku, ja johan alkoi näyttää tutulta tulipalolta taas.

3. tulipalo

huomasimme, että tallin pihallahan on kaunis rivi E34:ia eli M5 touringeja kaksin kappalein, yksi kappale M5 sedaneita ja bonuksena vielä 525tds sedanina. mutta mikä ei kuulu arvoiseensa joukkoon tässä kuvassa (huom! mattamusta Aatun kosto mallia touring on sisustuselementti ja siten se on tästä visailussa väärä vastaus):

aivan oikein - kuvassa on yksi väärästäpäästä vetävä avdi! Tommi oli onnistunut salakuljettamaan sen pihalle kaikkien huomaamatta. onneksi hän itsekin huomasi mokansa ja alkoi innokkaasti valelemaan Shell V-Poweria auton päälle.

hieno kokkohan siitä tuli myös. ;) nyt vaan kaikki innokkaasti tarjoamaan Tommille E36 M3:sta - pitää vaan olla hyvä, halpa ja nopea! tarjouksia saa esittää esim. tämän blogin kommentteihin.

testit Ahvenistolla 14.6.06

2006-06-16T13:41:00.000+03:00

päätimme lähteä Ahvenistolle kisatreeneihin testaamaan josko pehmeämmät jouset auttaisivat vetopito-ongelmiin ja vaihdekeppi pysyisi kädessä. ahkerina poikina lähdimme reissuun kesken työpäivää jännittynein tunnelmin:

heti matkan alussa sininen puolue yrittikin hidastaa matkaa stop, puhallus and go -rangaistuksella. kiitimme ja kumarsimme, että poliisi kuluttaa aikaa tuollaiseen oikeaan liikenneturvallisuuden kehityksen sen sijaan, että pitävät nopeusratsiaa keskellä yötä motarilla. karavaani kulki ja kuskilla oli kova työ pitää vauhti optimaalisena kulutukseen nähden.

tovin jurnuttamisen jälkeen edessämme oli kaunis näky: Ahveniston silta.

"ken tämän sillan alittaa, saa kaiken rahansa moottoriurheiluun upottaa" lukee varmaan pienellä präntillä. :)

testitiimi sinkoilee innokkaana ulos bussista.

bussin b-rappuun oli penetroitunut kilpa-auto, joka ulostautui hetkessä.

seuraavaksi ajettiin kilpurilla n. 43 kierrosta rataa ja koska otamme tämän lajin va-ka-vas-ti, kellotimme tieteellisen tarkasti mittasimme kierrosajat kännykällä katsomalla nauhoituksen kellosta. kello tykkäsi meistä sen verran että vauhtia oli tullut edelliseen Ahveniston sessioon verrattuna useamman sekunnin lisää, mutta silloin kellotetuissa ajoissa moottori oli suparu-säädöissä (lue: 5/6 pyttyä käytössä).

(kuvittele tähän kuva kilpurista radalla kun tällä kertaa ei tullut otettua lainkaan kuvia radalta, onhan niitä jo täällä iso kasa muutenkin.)

mutta joo, ajaminen ei ollut samanlaista luistelua ja kuminpolttoa kuin aikaisemmin eli vetopito oli parempi. valitettavasti vain samalla auto oli tullut Tekniikan Maailmasta tutuin termein luonnehdittuna "turvallisen aliohjaavaksi". ihankuin kilpuri olisi kuohittu kun sillä voi vetää ylikovaa mutkaa sisään ja renkaat vaan kiljuu, huutaa, RÄÄKYY - ja vasta sen jälkeen alkavat lipsumaan... eli tarttis varmaan tehdä jottain taas. varikolta saimmekin hyviä vinkkejä minkälaisen jousituksen rakennamme seuraavaksi.

mutta kokonaisuudessaan tämä oli hyvä testipäivä, kuten näkyy testiryhmän ilmeistä lähtiessämme radalta kohti kotia.

2006-06-14T10:51:00.000+03:00

viime viikolla innostuimme tuunaamaan kilpuria ratapäivien feedbackin perusteella. työlistalla oli kaksi asiaa:

1. jousien vaihto pehmeämpiin

no tämähän oli oikeasti vartin homma kun käytössä oli jussin hienot paineilmatyökalut. en ehtinyt edes otettamaan kuvia työvaihesta, joten tällainen korkea horokki siitä sitten tuli:

2. vaihdekepin parempi kiinnitys

koska vaihdekeppimme ei ole tehty ratakiskonpätkästä eikä sitä ole hitsattu kiinni koriin, sen saa revittyä irti. no näinhän tietenkin tapahtui testeissä. siispä päätimme tehdä uuden hienon vaihdekepin tuhdimmasta materiaalista. Tommi hommasi putken ja tuunasi siitä sopivankokoisen:

seuraavassa työvaiheessa putkeen tehtiin kierteet ja sen kiinnitettiin paikalleen. hieno tuli:

saatuamme nämä toimenpiteet suoritettua, ihastelimme miten hienonpaljon nopeita autoja oli Jussin pihalla.

tämä herätti jopa "maailman nopeimman kiinteistövälittäjän" kiinnostuksen:

ei maar, kyseessä ei ole Huoneistokeskuksen auto vaan tiikeri ilman raitoja eli pellin alta löytyy täysikokoinen S38 ja väristä voi kysyä kokilta.

seuraavaksi olikin vuorossa Nurburgringista palanneen E34 M5 farmarin pieni kunnostustuokio kun se ei suostunut käynnistymään. siispä auto ylös ja mies alle:

seuraavaksi vuorossa oli pari syvää kumarrusta the Voimanlähteelle:

ehjääminen ei meinannut onnistua, ei niin sitten millään. loppujen lopuksi auto tuli kuntoon seuraavana päivänä, vikakin oli niinkin yksinkertainen kuin moottorin maadoituskaapelin kiinnitys.

ja tässä kuukauden kuva, Jussi vetää meikit naamaan:

ahvenisto 21.5.06

2006-05-22T20:23:00.000+03:00

vihdoin ja viimein kilpuri on valmis! saimme sen takaisin etelään sopivasti päivää ennen Suomen BMW-kerhon perinteistä kevään ratapäivää Ahvenistolla ja ehdimme tehdä hieman kosmeettisia päivityksiä kalustoon, eli päivitimme mm. kuljettajien nimet:

saavuimme hyvissä ajoin aamupäivällä radalle varaamaan parhaan mahdollisen paikan kisakalustollemme. hyvältä, ja punaiselta, näyttää:

koko porukka kävi ajamassa ekan stintin ja toteamassa saman asian, vetopito on kateissa. tästä kuvasta hevosenkenkämutkasta näkyy hyvin asia, sisimmäinen pyörä polttaa kumia holtittomasti. auton perässä on niin sininen savuvana että kateellisimmat amatöörikuskit yrittivät protestoida kilpurin vuotavan öljyä - naurettavaa!

tämä ongelma on helposti ratkaistu, vaihdamme pehmeämmät jouset ja saatamme jopa kokeilla kallistuksenvakaajaa. nyt alla on kivikovat mutta - ah, niin matalat - jouset, joiden visuaalinen ilme toki takaa henkisen niskalenkin kilpailijoista mutta form follows function tälläkin kertaa.

seuraavaksi osallistuimme koko porukalla leikkimieliseen sprinttikisaan.

kivalta näyttää mutta kello ei tykännyt. ekat kierrosajat saatuamme olimme aivan kauhusta mykkänä - kilpuri on viitisen sekuntia hitaampi kuin viime vuonna, jolloin meillä oli todella paljon säädettävää alustassa. niin, ja lisäksi kilpuri kuulosti suparulta. prkleen prkl, olisiko taas jotain vialla? innokkaasti aloimme ihmettelemään sytytystulppia, -johtoja ja virranjakajaa:

aikamme autoa tongittuamme, tommi keksi vian: nelospytyn ruiskun sähköjohto oli irti. NAKS ja sen jälkeen käytössä oli taas täydet 6/6 sylinteriä. ja mikä parasta, kilpuri kuulosti jälleen Bemarilta! kävimme vielä koko porukka yhdellä nopealla stintillä toteamassa, että vauhtia oli tullut selvästi lisää. loppu hyvin, kaikki hyvin. tästä on hyvä jatkaa kohti kisakautta 2006.

ratapäivien päätyttyä kasasimme kimpsumme ja kampsumme bussiin ja ajoimme auringonlaskuun, eli kotiin. ja, hei, jos näette bussimme tulevan vastaan, moikatkaa.

alastaro 15.10.05

2006-05-20T18:09:00.000+03:00

(muiden kiireiden takia on jäänyt niin paljon raportoimatta kisatiimin elämästä että hävettää, siispä palataan ajassa vielä kerran niinkin paljon takaisin kuin viime kisakauteen.)

kauden viimeinen kisa oli siis alastarolla lokakuun puolessa välissä, viikko turun hyvin menneen katukisan jälkeen. jälleen kerran tiimin ahkerat uurastajat niputtelivat turun kisan jälkeiset pahimmat kisadamaget (hei, tää on reisinkiä!) kuntoon. muu porukka lähti kukonlaulun aikaan viemään kilpuria pelipaikalle, kun taas itse lähdin viimetipassa omalla mauriviitosella (lue: E34 M5 pikkulohko) matkaan aamulla.

kisasää oli aika-ajojen aikaan sateinen, tuulinen ja muutenkin ikävä - äitiä tuli ikävä joten eluksiivinen motorhomenamme alastarossa toiminut mitsupishi pajero (lue: joku ihme japsimaasturi-ikiliikkuja) oli kovassa käytössä. jussi kävi ajamassa aika-ajoja, ja totesi että liukasta on, kuten kuvasta näkyy:

aika-ajojen tulos oli tällä kertaa yhdeksäs, mikä ei sinänsä ole huono tulos kun ottaa huomioon sen että aika-ajojen aikana kierrosajat parantuivat yli kymmenen sekuntia eli vain viimeiset nopeat ratkaisivat tuloksen. jokatapauksessa tämä oli hyvä todiste siitä, että meillä on kilpailukykyinen auto. ajoihan jussi meidät paalulle edellisessä turun katuratakisassakin!

pikaisen tiimipalaverin jälkeen sovimme, että koska ajoin tiimin nopeimman kierrosajan edellisessä kisassa, olisin eka kuski. oli todella jännittävää hypätä kylmiltään auton rattiin ja suoraan gridiin!

heti lähdössä huomasin, että - prkl! - olisi pitänyt käydä hakemassa vähän tuntumaa kilpuriin, rataan ja rata-olosuhteisiin ennen lähtöä. rata sinänsä oli tuttu kun olin jokunen viikko sitä tahkonnut huolella mauriviitosella penarikerhon ratapäivillä:

kaikesta huolimatta autoa painoi ohi oikealta, vasemmalta, yltä ja alta! eikä se kyllä tunnu erityisen mukavalta fiilikseltä... jokusen nöyryyttävän kierroksen jälkeen alkoi ajo taas maistumaan ja aloin pikkuhiljaa napsimaan sijoitusta ylöspäin. kierrosajat olivat myös yllättävän tasaisia, mahtuen vain parin kymmenyksen sisälle riippuen lähinnä siitä oliko kierroksella ohitettavaa vai ei. eli loppujen lopuksi stintistäni jäi oikein hyvä olo vaikka alku olikin aika synkkä. mutta hei, se olikin eka oikea kisalähtö, ja vielä ihan kylmiltään.

seuraavaksi ajoivat juha ja vesa, ja heiltä ajosuoritukset onnistuivat mainiosti, kuten kuvista näkyy:

...MUTTA, kilpurin kone alkoi kilkuttaa kuin wanha meridieseli ja ääni paheni kisan edetessä. ja siinä vaiheessa kun oli Tommin vuoro, moottori piti sellaista ääntä että heikompaakin hirvitti. päätimme siis todeta että kausi on tässä ja moottori sai korjaustuomion. tis is reisink.

Avoin työpaikka

2006-05-08T08:41:00.000+03:00

Endurance Saloonissa kilpaileva Maximum Atak (#201) etsii tiimiin kuudetta jäsentä.

Tiimillä on nyt kauden 2006 alussa kokonaan uudelleenrakennettu E30 325i, jonka pitäisi olla sekä nopea että luotettava. Kilpa-auton lisäksi tiimillä on kuljetusbussi/motorhome, jolla koko tiimi kalustoineen siirtyy kätevästi kisapaikoille. Tiimin talli sijaitsee Nurmijärvellä, tiimillä on varaosia varamoottoria myöten, sekä liuta sponsorisopimuksia.

Kauden 2005 alusta laskien olemme rakentaneet auton kokonaan uusiksi, ja vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olemmekin vaihtaneet oikeastaan kaikki muut osat paitsi korin ja tasauspyörästön. Viime kesän ähellys palkittiin kisakuntoisella kalustolla kauden kahteen viimeiseen kisaan. Näissä pääsimme väläyttämään tulevan kauden 2006 nopeuttamme ottamalla Turussa paalun ja jäädessämme Alastarolla pettymykseksemme aika-ajoissa yhdeksänneksi vetopidon puutteen vuoksi. Itse kilpailut tosin menivät harjoittelun merkeissä virheitä tehden, ja Alastaron kisa jopa päättyi keskeyttämiseen moottorin tullessa tiensä päähän.

Tiimin jäsenet ovat 31-51-vuotiaita pikkupoikia, ja samanlaisten kanssa tulemme ihan loistavasti juttuun. Huomionarvoista on myös täydellinen kyvyttömyytemme edes harkita muuta merkkiä kuin BMW:tä, löytyyhän tiimin jäseniltä tällä hetkellä 4kpl M5:ia ja tulossa on vielä muutama M3.

Uuden jäsenen valinnassa painotammekin siis:
- henkilökemiaa, eli vain hyvät tyypit vaivautukaa
- auttavaa osaamista autojen kanssa pelatessa
- kilpa-ajokokemusta ja rataleimatutkintoa
- C-luokan ajo-oikeutta tai valmiutta hankkia se
- taloudellista ja ajallista sitoutumisvalmiutta

Tiimimme tulee osallistumaan täysipainoisesti Suomen BMW-kerhon ratapäiville Ahvenistolla 21.5.2006, ja tuolloin halukkailla on mahdollisuus tulla paikan päälle haastateltavaksi sekä tutustumaan samalla myös meidän toimintaamme. Sitä odotellessa voit lähettää vapaamuotoisen hakemuksen osoitteeseen: maximum.atak@gmail.com ja ihmettellä ammattimaista otettamme selaamalla tätä nettipäiväkirjaamme.

Lisätietoja myös puhelimitse 040-5121212/Jussi.

Kevätkuulumisia

2006-05-04T08:12:00.000+03:00

Kausi ei ole vielä päässyt alkamaan kilpa-autoilun merkeissä, mutta kovasti olemme radalle tulossa.

Kilpa-auto on saanut talven aikana uuden moottorin, takajousituksen ja nyt myös etujousituksen. Ulkoasu on toistaiseksi ennallaan, joskin harkinnassa on maalata autoon ainakin vauhtiraita.

Kuljetuskalustonamme toimiva Sisu BK82 on myös joutunut määräaikaishuoltotoimenpiteiden kohteeksi, ja vaikuttaa uhkaavasti siirtyneen harrasteajoneuvo-kategoriasta käyttöpeliksi. Voimakas 680cid moottori (11,1L) steptronic-vaihteistoineen on saanut öljyhuoltoa, uudet isot akut, ruiskupumppu uuden ilmauspumpun ja kohta linjauksen, vesi-, öljy- ja ilmaletkuja vaihdeltu, ja Webastokin näyttää olevan toimiva. Vielä kun asennellaan maasähkölle vähän valaisimia, kahvinkeitintä, mikroa ja poppiksia, sekä 12V piiriin ainakin uuden poppikset, niin kelpaa reissata pitkin Suomenniemeä. Niin, ja onhan siinä taas kiinni alkuperäiset mustat kilvetkin!

Moottorin osto

2006-04-20T00:23:00.000+03:00

Joskus joulukuisessa pimeydessä kävimme ostamassa moottorin Tampereelta.

Urakka alkoi aamulla viiden- kuuden aikaan kun kävin hakemassa Tommin Espoosta, ja suristelimme Manseen. Vesa tuli Vaasasta omalla autollaan.

Moottorin myyjäkin selviytyi raadon luo melkein ajoissa, ja pääsimme käynnistämään autoa. Lähti kuin palmun alta. Veimme auton kuitenkin ensin pakokaasumittaukseen, ja kun sieltä tuli erinomainen lausunto, saatoimme alkaa purkupuuhiin. Kiusallisten hintavääntöjen jälkeen siis...

Ostimme perusmoottorin ilman apulaitteita (öljypohjasta venakoppaan), ja illansuussa se oli eurolavalle köytettynä. Oltiinpa taas nohevia.

Tommi tilasi ostoksille kuljetuksen kohti Velhon tallia, ja pääsimme lähtemään itsekin kotia kohti. Kotiin ehdittiin vielä nipin napin saman vuorokauden puolella, joten kai se vartin homma sitten oli.

Kilpuri talviteloille

2006-04-20T00:19:00.000+03:00

Tässä Alastaron kisaraporttia odotellessa ehtii julkaisemaan myöhemmin tapahtuneen kertomuksen siitä kun Tommi vei kilpurin talviteloille. Tommi kirjoittaa näin:

”Menestyksekkään” kauden 2005 jälkimainingeissa podimme ankaraa menestyksen jälkeistä krapulaa ja masentavaa paluuta kilparadoilta takaisin työelämän pariin. Saldona kesän ”riemuista” oli pahasti kalkattava ja kuhmuinen kilpuri, sekä sadankilometrin huoltovälin omaava kuljetuskalusto. Viimekeväinen ja kaiken vapaa-ajan vienyt auton rakennusrumba ei saanut, ihme kyllä, kauhean suurta suosiota niin kuskien, kuin kuskien ”perheidenkään” keskuudessa.

Ainoa ”teknisesti orientoitunut” henkilö tiimissämme oli Vesa. Vesan taktinen siirto kasvaneeseen paineeseen kilpurin rakentamisen osalla oli pako Vaasan seudulle. Hätäpäissään Vesa jopa harkitsi muuttoa Ruotsin puolelle, mutta saimme hänet houkuteltua jäämään rajojemme sisäpuolelle. Mutta soutuvene on kuulemma koko ajan valmiina rannassa…

Suljetun lippuäänestyksen jälkeen päädyimme ulkoistamaan kilpurin ja kuljetuskaluston kunnostuksen. Laskimme, että yritys-erehdys – tyylinen rakentaminen, jota olimme tähän asti harrastaneet, kävi kukkaron nyöreillä aika raakaan tahtiin.

Päätimme siis siirtää kilpurin talvimajoituksen mystiselle Velholle keskisempään savoon. Velhon tehtävänä on noitarummun voimalla saada takapään vetopitoa lisää noin litran verran ja kristallikivellä parantaa kilpurin noin tuhat vartin hommaa.
Parannustyö alkoikin lupaavasti: noitarumpu oli rikki, kristallikivi kadoksissa sekä männät olivat käyneet morjestamassa kantta, joten oltiin aika lähdöruudussa. Eikä edes paalulla. Hankintalista on siis aika vaikuttava ja Velholla paljon pimeitä talvi-iltoja…

Pientä ehostusta

2006-03-01T11:24:00.000+02:00

Turun kisan jälkeen alkoi sähköpostin välityksellä sekä kamala spekulointi siitä missä suoritustamme voidaan parantaa, että seuraavaan kisaan mennessä tehtävien korjausten suunnittelu. Ohessa poimintoja:

"Listataanpa tähän otsikkoon hiukan kantapään kautta opittuja asioita viikonlopulta. Me nimittäin tulemme ajamaan Alastarolla sijoituksesta.
Varikolla käynnit:
...
2. Korjaukset taas pitää tehdä yleisesti ripeämmin. Aika ihme, että saimme renkaanvaihtoon ja tankkaukseen poltettua 15 min.:)
...
Ajaminen:
...
2. Ei oteta enää mustia lippuja. Tunnetaan liput, ettei tulla turhaan varikolle kertomaan mitä lippua on näytetty.
3. Ei tulla turhaan varikolle kertomaan ulosajosta ellei autossa ole ilmennyt jotain vikaa. Toki puita päin ajaminen oli perusteltu syy vetäistä varikon läpiajo, jolloin saatiin pikainen visuaalinen tarkistus ettei auto tiputa jarrunestettä tai öljyä.
...
6. Ei anneta kiilareille armoa ohitustilanteissa. Pelti on halpaa kunhan pusun antaminen menee hallitusti eikä oman eturenkaan lebensraumia vaaranneta.
...
8. Jos joku nopeampi menee ohi, kannattaa pyrkiä seuraamaan hänen ajolinjoja ja jarrutuspaikkoja. Parin kierroksen opettelun jälkeen voikin sitten kuitata sijoituksen takaisin.:)
...
Vesa uurasti tänään tallilla ja kirjoittaa illalla viestin tekemättömistä töistä.

Jussi"

Vesa taas teki meille lupaamansa työlistan:
"Hyvät kilpa-ajotoverini,
Bussista tehty pakoputki ja ruiskutuspumpun kytky,=> tosin siitä puuttuu vielä kaksi hienokierteistä Withworth-ruuvia(W3/8" 20 kierrettä tuumalla, pituus 65..70 mm). Matti lupasi hankkia nämä huomenna.Ruiskutuspumppu on pylväsporakoneen pöydän päällä kasattuna M8 ruuveilla, näiden tilalle edelliset 3/8":t.Pumpun asennus, nyt molemmat (moottori ja pumppu) paikoillaan. Pumpussa alhaalla lyöty pisteitä runkoon ja laippaan,kolme pistettä kummaltakin puolelta kohdalleen ja moottori nykyisessä asennossaan niin ajoitus on sama kuin Turun matkalla.
Kilpurista purettu ja oiottu keulapellit (auton sisällä ja katolla).
=> Nuo hilut kiinnitettävä. Transponderin ruuvin voisi vaihtaa poppariksi.
Öljynjäähdyttimen kiinnikkeet oiottu.
=> sen takana M6 ruuvi, poistakaa se muttereineen, nyt ei rikkonut jäähdytintä, mutta toista samanlaista munkkia ei tule.Jos takana jotakin kiinni, pankaa pop-niitillä.
Vilkut ja peili irroitettu (ovat auton katolla)
=> toiseen etuvilkkuun tarvitaan lasi ja sitten se peili.
Etupyörien säätö tehty Maximum Atak-asentoon. Pellit oiottu lukuunottamatta Jussin pusua vasemmassa etulokarissa.
=> Jäähdyttimen suojus ottaa kiinni flektiin. Pankaa liina kiinni bussiin ja toinen pää jäähdyttimen alle kuskinpuolelleja vetäkää suoraksi.
=> Venttiilikoneisto säätämättä.
=> Vaihdelaatikon takakiinnike haettava takaisin vitusta ja kiinnitettävä.
=> Paikkamaalausta.

Vesa"

Nuo kaikki tehtävät saatiin tehdyiksi, ja kisaan ilmoittauduttiin. Matkalle lähdettäessä perjantai-iltana ei minulla kuitenkaan ollut iltavapaata, eikä Vesa ollut ehtinyt kuusta Nukarille saakka. Näin ollen kuljetusbussin hienosäätö jäi tekemättä, ja matkaan lähdettiin trailerin kanssa. Ratkaisu, joka toki vei meidät sinne ja takaisin, mutta ulkona oli kylmä seurata kisaa.

Turun katuratakisa

2006-02-28T15:47:00.000+02:00

Itse kisa ei sitten mennyt ihan ennakkosuunnitelmamme, joka oli ytimekäs "paalulta voittoon", mukaan. Onnistuin pudottamaan ensimmäisellä ajovuorolla meidät kärjestä ihan viimeiselle sijalle asti. Eikä tähän vaadittu kuin pieni huolimattomuusvirhe, tahaton keltainen lippu, stop and go, ja yliyrityksestä seuranneessa ulosajossa pamahtanut oikea eturengas. No, muut jatkoivat tätä samaa hienoa linjaa, ja nappasimme jäähyjä sekä rikoimme autoa tasaisella tahdilla. Päivän komein ulosajo taidettiin kirjata Vesalle, ja tiimin sisäinen nopein kilpailussa ajettu kierros Miskalle.

Kun bussikin kesti vielä ihan takaisinkin saakka oli porukka onnesta ymmyrkäisenä. Olisi viikko aikaa harsia raasu kasaan Alastaroa varten. Eiköhän me nyt vielä siihen venyttäisi...

Uudet kisakäytössä hioutuneet kulmat.

Osa valoista, hantin peili ja muuta pientä ostoslistalle.

Tiimi patsastelee.

Turun aika-ajot

2006-02-11T15:53:00.000+02:00

Ahveniston masentavan osallistujavalinnan jälkeen toivo oli korkealla, nyt kisaan pääsy olisi meistä itsestämme kiinni. Jussilla oli vähiten viinaa mukana, jolloin hän olisi selvin aamulla. Siksi hän sai etuoikeutetusti kunnian olla aika-ajokuskimme.
Meidät oli arvottu viimeiseen eli neljänteen aika-ajoryhmään. Tämä oli tietysti hyvä koska rata olisi puhtaampi sekä tietäisimme tilanteen mitä pitää tehdä. Tapansa mukaan Jussi oli uhonnut ajavansa meidät kymmenen ensimmäisen joukkoon.No etujoukko tulospalveluun, Jussi matkaan ja loput tiimistä varikon sisääntuloon valmiina näyttämään toimintaohjeita. Tulospalvelumme ilmoitti kolmannen kierroksen jälkeen, että olemme varmuudella mukana, 15 parhaan joukossa. Kunnes viidenneltä kierrokselta tuli paukku, OLEMME PAALULLA! Ero kakkosena olevaan huijaritiimiin oli yli 0,2 sekuntia kun muiden erot 20 parhaan-listalla olivat poikkeuksetta sekunnin sadasosia. Kutsuimme Jussin heti varikolle, että muutkin saavat ihailla nopeaa kuskiamme ja upeaa autoamme.

Rata oli kapea ja kaikki mutkat oikealle. Olipa hyvä, että saimme koneen pätkimisen eliminoitua oikealle kääntyvässä mutkassa. Nyt pitäisi olla mahdollisuudet päästä kisaan.

Jussi lähdössä aika-ajoon.

Kyllä jännittää!

Jussi ajamassa meitä paalulle.

NUMERO UNO

Grid. Kaikkien himoitsemalla paikalla, siispä kuulumme parhaaseen A-luokkaan.

Matka Turkkuseen

2005-10-22T11:02:00.000+03:00

Matka alkoi loistavasti, kun bussin koplingin huoltotarpeen ilmaisin (tulta pakoputkesta) ilmoitti ongelmista.

Haa, sille pitää tehdä taas sadantaituhannen kilometrin koplinkihuolto. Onneksi sen tekeminen on helppoa ja hauskaa, kun britti-insinööri on suunnitellut jokaisen mutterin ja pultin erikokoisiksi. Leyland-Williamsin nohevat tallitontut kuitenkin saivat vartin homman tehtyä alle puoleen tuntiin. Tämä lupaa hyvää kisaa silmällä pitäen.

Matka menikin sitten joutuisasti tankatessa, ja perillä meitä odotti iloinen paikallinen sikafarmari.

Tiimiläiset keskeyttivät öisen esikisan yksitellen, ja viimeisenä pöydillä tanssi Vesa parjaten paikallista Ahvenaa "ei sull kuitenkka mitää nakei ole - myyrä!"

Ny-ny-nykiminen

2005-10-22T10:37:00.000+03:00

Kasattuamme koneen, menimme ja testasimme tietenkin heti nykiikö auto. Kyllä nyki.

Aloimme pitkän ja työteliään taistelun asian ratkaisemiseksi. Haimme Rännäriltä osan toisensa jälkeen ja vaihtelimme niitä tuloksetta. Ilmamassamittari, virranjakajan kansi, tulpanjohdot, puola ja jopa surullisen kuuluisa takuumätä Puolan johto osoittautuivat ehjiksi.

Bensapuolella kävimme läpi molemmat kerääjäpumput, korkeapainepumpun, bensanpaineen säätimen, tankin ja kerääjäsäiliön. Ei auttanut.

Jokaisen kokeilun välissä pyöritimme autoa pihassa oikealle, ja aina kun painoi kaasun pohjaan auto pätki.

Turun katuratakisan perumispäivä meni ohi, eikä ongelma ollut ratkennut. Uhosin, että kyllä mä ajan sen sinne ruudukkoon vaikka vähän nykisikin. Epäilin tosin itsekin mahdollisuuksiani, varsinkin kun radan kartta julkaistiin, ja siellä ajettaisiin liki koko ajan oikealle kääntyen...

Perjantaina 7.10. pakkasin kilpurin bussiin ja ajoin Bemuosan pihaan debuggaamaan. Kysyin ensiksi ecua lainaan, eikä vika ollut siinä. Seuraavaksi hälytin Juhan paikalle, ja aloimme vaihtamaan koko johtosarjaa. Tunnin päästä huomasimme ettei vika ollut siinäkään. Hmmm... Anturin johdot askin kyljesta, vaihtoon! Eikä vika ollut sielläkään.

Viimeisenä kokeilimme sitä mitä meille oli jo ajat sitten ehdoteltu, kaasuläpän asentotunnistinta. Hei, tää ei kyllä enää nyi... Tarkastelimme vanhaa tunnistinta ja huomasimme sen sisällä lilluvan aika paljon öljyä. Ilmeisesti kaasuläpän akselin o-rengas oli pettänyt ja öljy tuhonnut tunnistimen.

Varuiksi vedimme vielä huohotinputken erilliseen säiliöön, ettemme menettäisi tätäkin tunnistinta.

Lopuksi sitten soittoja lopputiimille ja ilmoitus Turun toteutumisesta toimivalla autolla. Alakulo teknisistä ongelmista oli jo niin paha, että suhtautuminen kisareissun toteutumiseen vaihteli riemunkiljahduksista kommentteihin "voi v***u, toivoin jo ettei olisi tarvinnut lähteä".

Päättäväisinä siirryimme kuitenkin Tommin kanssa kaluston pakkaamiseen ja auton punnitukseen. Punttasimme auton 30kg ylipainoiseksi, mutta arvelimme että on ihan reilua antaa muille sen verran tasoitusta. Kuljettajistamme kuitenkin kaikki muut paitsi minä painavat alle 100 kiloa.

Koneen korjausta ja auton ehostusta

2005-10-22T10:24:00.000+03:00

Ahveniston testien jälkeen saatoimme olla tyytyväisiä auton ajettavuuteen, paitsi moottorin osalta. Moottori pätki mystisesti aina oikealle kääntyessä, eikä asialle tuntunut olevan mitään selitystä.

Ahveniston varikolla meille paljastui, että vedet ja öljyt menevät sekaisin. Arvelimme pätkimisenkin johtuvan tästä, ja uskoimme kansipahvin vaihdon korjaavan ongelman.

Kansipahvi kuitenkin osoittautui ehjäksi, joten vika oli siis jossain muualla. Tiimin sisällä oli näkemyseroja aiheesta, ja syyksi veikkailtiin jopa lohkon pettämistä, ja korjaustoimenpiteenä nähtiin mahdolliseksi ainoastaan uuden koneen hankkiminen.

Kansivikaa epäilevä osa kuitenkin sai tahtonsa läpi, ja irroitettu kansi vietiin koeponnistukseen, jossa ilmeni varsin yleinen halkeama laakeripukin juuressa. Kansi siis piti vaihtaa.

Kannen saaminen otti oman aikansa, ja lopulta ostimme Tuuninkiklubista bongaamaltamme myyjältä valmiiksi plaanatun kannen venttiileineen.

Askartelimme Tommin kanssa tallilla, ja koska minä olin tehnyt aiemmin koneremontin ja Tommi arkitehtina hallitsee taiteellisen näkemyksen mainosteippaamisessa, teki Tommi pääasiassa yksin kannen kasaamisen ja minä kärvistelin tarrojen ilmakuplien kanssa.

pimp my ride

2005-08-18T21:15:00.000+03:00

todettuamme eilen ahvenistolla miranolrotin hyväksi väriksi, piti tallilla vielä laittaa se piste i:n päälle:

(no okei, alunperin tarkoitus oli laittaa tämä tarra ekan voiton jälkeen mutta näillä tallissa vietetyillä tunneilla on voitto jo yksistään päästä ratavarikolle. ;)

testit ahvenistolla

2005-08-17T22:39:00.000+03:00

ahvenistolla oli kilpurien testipäivä ja sinne osallistuimme toki mekin. alussa satoi ja oli liukasta colwayn uusiorenkailla. kilpuri kuitenkin sysäsi sen verran lujaa, että jussi missasi ekalla stintillä "nimikkomutkansa" ja ajoi ulos vasta seuraavassa eli tarun mutkassa. onneksi peltiä vain vääntyi hieman nokasta, kuten kuvasta näkyy.

pähkäilimme ihmeellisten käyntiongelmien kanssa eli kone ei käynyt kunnolla etenkään vasemmalle kääntyvissä mutkissa ja suorilla kaasu pohjassa. onneksi uudet puslat ja alustansäädöt sentäään osoittivat toimivuutensa ja nyt, ensimmäistä kertaa, kilpurin alusta toimi!

öljyt tarkastettuamme selvisi käyntiongelmat - kansipahvi on mennyttä kalua. se siitä testistintistä sitten. entisellä jäähdyttimellä kone kävi todella kuumana ja se teki tehtävänsä. onneksi meillä on nyt uusi ISO jäähdytin joka pitää lämmöt kurissa.

siinä ne nyt ovat kuin kaksi marjaa: kilpuri ja kuljetusbussi.

päivän komeimmat driftailut piirsi rafu e9:llään:

kilpuri alustansäädössä

2005-08-16T19:49:00.000+03:00

juha kävi tänään säädättämässä kilpurin alustan e30 m3:n säätöihin. etupäästä jouduttiin säätämää aurausta aika reippaasti sillä edelliset "säädöt" on tehty kenttäolosuhteissa tyyliin "toi näyttää hyvältä". nyt alusta alkaa olla siis kunnossa ja, mikä parasta, on olemassa mittaustulokset joita voimme pitää perussäätöinä kun kehitämme alustaa edelleen.

huomenna eli ke 17.8. on tarkoitus osallistua kilpurilla ahveniston kilpurien testipäivään. tulkaa moikkaamaan varikolle iltapäivällä siihen punaisen bussin ja miranolrot-kilpurin luo!

bussi kunnossa

2005-08-14T10:50:00.000+03:00

vesa ja jussi korjasivat vesisateesta huolimatta eilen bussin ruiskupumpun koplinkin. mainittakoon tietämättömille, että tuo merkillinen koplinki on ammattitermistöä niille, joilla on kortissa enemmän kirjaimia kuin kolme, ja sillä siirtyy käyttövoima moottorista ruiskupumpulle. (tai jotain sinnepäin, eihän mulla ole kuin abe-kortti.) kuvassa koplinki ennen korjausta, tai siis edellisen omistajan säälittävän hitsikorjauksen jälkeen.

itse saavuin kuin kreivin aikaan siinä vaiheessa kun pojat olivat viimeistelemässä bussin pakoputken laittoa. vanha putkihan paukahti irti silloin kun koplinki oli rikki ja polttoaineruiskutus tapahtui enemmän tai vähemmän satunnaisesti (lue: osittain putkessa). varaosiksi ostettuja pakoputkia jäi jopa yli:

seuraavaksi lähdettiinkin sitten juhlalliselle koeajolle.

bussi kävi todella kauniisti kunnes se pelästyi epäilyttävää hahmoa tien vasemmalla puolella. tämä on luonnollisesti täysin ymmärrettävää sillä kone on brittiläisen leylandin valmistama eikä kone voi ymmärtää vielä muutaman miljoonan mailinkaan jälkeen, että täällä suomessa on oikeanpuoleinen liikenne.

tällä kertaa pienen kiilan hajoaminen aiheutti ongelmat mutta äkkiäkös uusi kustomkiila oli pajalla tehty kun oli ammattilainen jeesaamassa.

ja taas matka jatkuu bussilla!

nyt alkaa olla siis sekä kilpuri että kuljetuskalusto nipussa. ahveniston testipäivät, here we come!

kilpurin maalauksen perimmäiset syyt

2005-08-08T22:11:00.000+03:00

Fanimme ovat sankoin joukoin ihmetelleet kuinka saatoimme luopua tavaramerkiksi tulleesta lapisblau -väristä kilpurissamme. Asia oli meillekin vaikea, mutta tarkan analyysin jälkeen meidän oli pakko myöntää itsellemme, että sinänsä silmiähivelevä epämääräisen tummansininen on kuitenkin teknisesti selkeästi epäluotettavin auton väri. Emme yksinkertaisesti voineet keksiä käyttämistämme osista ja työmenetelmistä mitään syytä jatkuville takaiskuille, joten oli ilmiselvää että tekniikka yksinkertaisesti pettää lapisblau-värin johdosta.

Näin ollen tulimme siihen lopputulokseen, että mikään väri ei voi olla teknisesti edistyksellisempi ja parempi kuin 680cid Leyland-tekniikalla varustetun Sisumme punainen. Oli myös halvempaa ostaa litra 274-Miranolia kilpurille kuin kymmenen litraa sinistä bussille - onhan tiimin oltava sävy sävyyn. Lisäksi hinurien on helpompi löytää punainen kilpuri rengaskasoista, ja erottuvathan sponssitarratkin paremmin!

miranolrot

2005-08-08T21:27:00.000+03:00

jussi ja tommi ovat tallilla ahkeroimassa juuri nyt. ensin, klo 18:48, tuli seuraava mms:

"Nyt on auton värinä originalfarbe Ferrexrot! Myös helat, osa laseista ja vähän penkkiäkin muodikkaasti korinvärisiä!"

no eipä pojilla kauaa nokka tuhissut kun tuli jo toinen viesti klo 21:17:

"Miranolrot!"

upeaa, meillä on nyt maailman ainoa orginal 325i miranolrot!

lisäksi autossa on uusi, ISO jäähdytin kiinni, eli nyt jäähdytystehoa pitäisi riittää.

back in business!

2005-08-08T18:46:00.000+03:00

lomat on lusittu ja blogiakin voisi alkaa taas päivittää. tässä onkin tapahtunut vaikka mitä välillä:

kesäkuussa tuli rikastutettua suomen motorsporttikantaa jälleen yhdellä mauriviitosella.

samanaikaisesti kun itse olin ajamassa tanskan läpi kohti suomea, muu tiimi ostaa päräytti bussin, kas tuollaisen:

koko ostoprosessi meni kuin elokuvissa, muttei ehkä ihan niin kuin Disneyllä... tällä hetkellä bussin ruiskupumpun koplinki on pientä "vartin" säätöä vailla ja sitten mennään taas rokrok.

myöhemmin heinäkuussa käytiin ahvenistolla testaamassa:

valitettavasti leikki jäi kesken kun vaihdelaatikko lopetti yhteistyönsä suureksi yllätykseksemme - mitä se nyt vähän rutisi aina kolmoselle vaihdettaessa... positiivista sessiossa oli se, että auton alusta käyttäytyi jo huomattavasti paremmin kuin aiemmin, kiitos takapään uusien pu-puslien. jarrutuksessa auto oli edelleen levoton, joten päätimme vaihtaa myös eteen uudet puslat.

vaihdelaatikkoja on tullut viime aikoina jumpattua pois, paikalleen, pois ja paikalleen muutaman kerran... hommaan alkaa kehittyä jo hyvät työmenetelmät:

no niin, niin no. nyt on autossa siis uusi aski kiinni.

auton maalausta on myös aloiteltu, väristä emme ole vielä varma...

eli joo, tuollaista pientä säätöähän tässä on koko kesä ollut. vielä olisi edessä pari pikku vartin hommaa ja ollaan taas kisakunnossa. :) yritän päivittää blogiakin vastaisuudessa taas hieman useimmin, stay tuned.

takakelkan vaihto ja uudet puslat

2005-06-14T14:45:00.000+03:00

kisojen jälkeen aloimme tosissaan pohtimaan miksi jarrutettaessa auto hakee niin kovasti että pitää melkein olla vatasen kädet pysyäkseen valkoisten viivojen välissä. myös mutkissa auto tuntuu käyttäytyvän erikoisesti. onneksi tämä ongelma ratkesi aika helpolla katsottuamme tarkemmin takakelkan puslia.

aivan loppuhan nuo olivat. siispä uudet pu-puslat tilaukseen uutekilta, joka onnistuikin toimittamaan powerflexin e30 takapään puslasarjan todella pikaisella toimitusajalla. olihan se tietenkin hieman huvittatavaa lukea puslapaketin kyljestä, että kuluneet puslat aiheuttavat epätasapainoa jarruttaessa jne. tiedetään!

siispä tuumasta toimeen ja vanha takakelkka irti.

sekä kilpurin, että 316 kanta-auton takakelkka ja tukivarret osoittautuivat vääriksi, joten ostimme uuden taka-akseliston josta purimme (lue: poltimme :) vanhat puslat.

tämän jälkeen päästiinkin asentelemaan uusia puslia, mikä osoittautui kuulemma "vartin hommaksi" mutta onnistuipa silti.

uusi taka-akselisto uusinen pu-puslineen odottamassa asennusta:

taka-akseliston kiinniasentaminen menikin sitten taas rutiinilla. toinen takapyörän laakeri pitää vielä vaihtaa kun vanha vioittui purettaessa.

motopark 21.5.2005

2005-05-31T16:27:00.000+03:00

kisaraportti tulee vähän myöhässä mutta kuitenkin!

torstaina valmisteltiin auto kisakuntoon eli teipattiin kilpailunumerot ja sponsoritarrat sekä vaihdettiin taakse pehmeämmät jouset. perjantaina puoliltapäivin lähdimme tallille ja pienen jumpan jälkeen kilpuri oli taas trailerilla.

matkalla meillä kaikilla oli hauskaa niin, etenkin kun pääsimme kunnon westside-tunnelmaan mainiot sponsoripipot päässä.

motoparkkiin ehdimme juuri parahiksi ennen vapaita harjoituksia, jotka olivat klo 17-19. koko konkkaronkka pääsi hieman hakemaan tuntumaa rataan, joka oli siis kaikille uusi rata. toinen eturengas lähti vanteeltaan mutta onneksi mukana oli (heh, yksi) varapyörä vanteella joten matka jatkui. ajettavuutta säädimme edes hivenen siedettävämmäksi säätämällä silmämääräisesti etupään haritusta pois.

harjoittelun jälkeen osa porukasta jäi korjaamaan bensamittaria...

..kun taas toinen ryhmä lähti korjaamaan vanteelta irronnutta rengasta. kävi tuuri eli huoltsikalta löytyi rengasliikkeen työntekijä, joka "tykitti" vanteen paikalleen kaljapalkalla. palattuamme radalle tuunasimme vielä kilpailunumeroa hieman.

koska tämä laji on moottoriurheilua, reippailimme radan läpi kävellen ennenkuin lähdimme ajamaan möksälle. matka oli kuitenkin pitkä niin, että piti kysyä pari kertaa tekstarilla, että "joko ollaan perillä?"

mökillä rentouduimme parhaaseen suomalaiseen tapaan sekä ja söimme ihmeellisiä kumimakkaroita.

kilpailupäivä 21.5.2005! aamiaisen ja pienen säädön jälkeen veimme kilpurin ensimmäiseen katsastukseen.

läpi meni vaikka bensatankin kiinnityksestä tulikin katsastuskorttiin toive kiinnittää se paremmin. näin teemme.

seuraavaksi oli vuorossa ohjaajakokous, jossa kilpailunjohtaja teki yleisölle selväksi kuka tekee päätöksen tankkauspaikan sijainnista - hän. :)

sitten olikin vuorossa lämmittelyajo ja aika-ajo (15 ja 15 min). jussikin oli saanut jonkun viimein pitämään jugurtistaan ja alkoi pitämään keskellä varikkoaluetta stripteasea.

matin lämmittelystintin jälkeen jussi lähti kellottamaan tiimille aika-ajotulosta.

ensimmäisen puhtaan kierroksen jälkeen katkesi vaihteensiirtäjä mutta tulokseksi tuli silti 19/43 sija.

saimme onneksi uuden vaihteensiirtäjän lainaan mutta asennuksessa meni sen verran kauan, että myöhästyimme lähdöstä.

kuvassa teipillä "korjattu" osa.

tämän jälkeen päästimme taas jussin rattiin ja näin hän kuvailee stinttiään:
"Heti kärkeen ohitin yhden auton ja sitten tulikin SC. Kolmen kierroksen kohdalla soitin varikolle ilmoittaakseni oudosta savusta autossa, ja kehoitin tarkkailemaan autoa ajaessani ohi. Heti puhelun jälkeen takasuoran keskellä (@170km/h?) huomasin renkaan olevan vainaa ja soitin tulevani sisään. Rengas vaihdettiin ja jatkoin vielä 14 kierrosta ohittaen 15 autoa. Parhaimmat huiput takasuoralla 210km/h."

seuraavaksi juha päästettiin radalla ja jo neljännellä kierroksella katkesi jarruletku, jota 18 kierrosta aiemmin vaihdetun renkaan tasapaino oli hiertänyt pikkuhiljaa. juha ajautui radalta ulos, mutta onneksi hitaassa paikassa ja ilman vaurioseurauksia.

sitten oli vuorossa tommi joka ajoi 14 kierrosta ohitustaseella 5/6. tähän mahtui myös yksi näyttävä spinnaus. sen jälkeen ajoi matti ehjän stintin.

viimeisenä radalle päästettiin miska ja yksi tulppa lähti irti vauhdista. hienosta ja hyvin organisoidusta varikkopilttuustamme (kts. kuva alla) ei varatulppaa tietenkään löytynyt, joten ostimme naapuritiimiltä tulpan parilla litralla bensaa.

juha päästettiin uudelleen radalle ja ehkä pienehkön yliyrittämisen myötä hän päätyi toisella (!) ulosajolla ulos kisasta n. 15 min ennen kisan loppua. kilpurin vauriot jäivät onneksi aika vähäisiksi.

lopputuloksissa olimme 37. eli ajoimme yhteensä tässä viiden tunnin kisassa 78 kierrosta, voittajan 148:aa vastaan. vaikka meillä oli teknisiä murheita, auto oli kamala ajaa, emmekä ihan maaliin asti päässeetkään, tulos oli silti ekaksi kisaksi hyvä. saimme jopa edesottamuksia seuranneilta faneiltamme kiitoksen suorituksesta.

paluumatka suoritettiin sitten lopen uupuneina, mutta tulikasteesta onnellisina.

...vielä lopuksi kuukauden kuva: "sinappi makkaralla, kiitos"

tiukkaa kisatuunausta

2005-05-15T22:09:00.000+03:00

viimeistelimme kilpuria eilen kisakuntoon. ensinnäkin kauan odotettu katsastuskortti saapui:

huomasithan auton mallin, "E30 325i ORGINAL" - näin on aidosta suomi-316:sta tehty ORGINAL 325i. helppoa kun sen osaa! :)

hauska yhteensattuma on kilpailunumeromme 201 (luetaan: kakkonen on ykkönen), kilpurin ensimmäinen inkarnaatio kun kilpaili numerolla 20.

mutta asiaan. sammutintelineen innokasta tekemistä, yksi tekee ja kaksi on työnjohdollisissa tehtävissä.

tallin työkalut on näppärästi järjestetty lattialle, sieltähän ne aina löytää kun tarvitsee?

toimivan lämppärin moottorin koostumus piti sisällään 316:en alkuperäisen moottorin ja 325i:n laakerit.

bensamittarin asennusäherrystä

välillä harjoiteltiin ajolinjoja nelivetoisella (!) e30 m3 kekotolla niin lujaa, että tallikoirakin heräsi päiväuniltaan.

akku kiinnitettynä ja koteloituna ORGINAL-paikalleen.

etuhelman innokasta asentamista, päädyimme laittamaan uudemman, muovipuskurimallin hiekkapellin ja spoilerin. yhdistelmä on räväkkä, voittaa tehtaan ORGINAL-asennuksen.

tuliseinä taakse on valmis, tiivistä jälkeä.

bensaletkut ja sähköjohdot on nyt siististi kiinnitetty takakontissa. samalla siistimme tankin ja pumppujen bensaletkuhässäkkä lyhentelemällä johdot sopivan pituisiksi.

etuhelma paikallaan ja kaksinkertaiset ajovalot asennettu (vaikka kuvassa toinen puoli ei toimikaan). tällä pitäisi saada latua 24 h kisassa. huomaa myös miten sopivan matalalla etuspoileri onkaan.

me maximumatakissa sitten pidämme tietovisoista, etenkin koska näihin meidän visailuihin otetaan todella innokkaasti osaa. siispä kysymmekin, mikä ihme tämä osa on:

huom! palkintona suklaaunelmia.

Maximum Atak debytoi Motoparkissa

2005-05-15T15:52:00.000+03:00

Moi,

http://www.mut-palvelu.fi/kisat2005/endus_20050521_motopark/osanottajat.pdf

Osallistujaluettelon hännillä on ilmoittautuneena tiimi numerolla kakkonen 0 ykkönen, eli me. Kalustona meillä on pieteetillä ja Suomen BMW-kerhon pyhiä arvoja vaalien tehty Lapisblau.

Kukaan meistä ei ole ko. radalla edes käynyt, ja sen takia olemmekin tinkineet mm. aika-ajotavoitteesta. Eturivin paikka riittää.

Järjestäjien luettelosta ei vielä ilmene salainen aseemme, eli varsinaisen tiimin ulkopuolinen tähtikuljettajamme. Kyseinen hahmo on salamannopea, ja omaa vankan kilpailukokemuksen erittäin voimakkailla BMW-autoilla.

Nytpä onkin arvuuttelun paikka. Kuka on tämä tarunhohtoinen BMW-vaikuttaja, jolle tarjoutuu tilaisuus kaikkien Motorsporttien jälkeen päästä ajamaan Lapparia?

Ensimmäiselle oikein arvanneelle annamme palkinnoksi Lapisblaun vanhan hiekkapellin, jonka jokainen kuljettajamme on signeerannut.

Jussi

P.S. Meiltä puuttuu takajouset. Oisko jollain lainata/antaa/myydä?

onnistuneet testit ahvenistolla

2005-05-11T20:55:00.000+03:00

kävimme sunnuntaina koko tiimin voimin suomen bmw-kerhon ratapäivillä testaamassa kilpuria. heti saavuttuamme varikolle, lapis blau herätti ansaitsemaansa huomiota.

tankkauksen jälkeen pystytimme varikon katoksen alle. kilpuri pääsi arvoiseensa seuraan tiimin motorsporttien keskelle.

juha sai kunnian lähteä ekalle stintille.

koko tiimin ajettua yhden stintin, totesimme että auto on aivan kamala ajaa kun se ei meinaa mennä lainkaan suoraan vaan venkoili miten sattui. mutkissa auto kyllä toimi eli ohjauksessa oli liikaa haritusta, jota pikaisesti säädimme pienemmälle.

tämän toimenpiteen jälkeen alusta alkoi tuntua paremmalta ja ajokin alkoi maistua.

seuraavaksi ongelmaksi havaitsimme peräpään pito-ongelmat, mm. #3-mutkassa auto suti holtittomasti vielä nelosella. syyksi epäilemme madalluksen takia liian rajuiksi muuttuneita pyöränkulmia jolloin sisempi pyörä pääsee sutimaan kun sillä on kosketuspinta-alaa vain pieni osuus renkaasta. kuvasta asiaa selviää hyvin:

näistä pienistä ongelmista huolimatta päivä oli todella menestyksekäs, autoa jouduttiin vain tankkaamaan (okei, bensa loppui kaksi kertaa kun bensamittari ei toimi vielä) ja kierroksia tuli sentään yhteensä lähemmäs viitisenkymmentä.

osallistuimme myös koko tiimin voimalla leikkimieliseen sprinttikisaan ja nopein kuski oli jussi.

kaikki kiva loppuu aikanaan ja nyt meillä on tiedossa pientä tekemistä takapyöräntuennan kanssa saadaksemme pyöränkulmat paremmaksi. sen jälkeen auto todennäköisesti alkaa olla pikkuhiljaa ihan kilpailukykyinen. ennen kisoja joudumme myös vaihtamaan vaihdelaatikon, sillä nelosvaihde rusahteli pahaenteisesti vaihdettaessa. testipäivä oli kuitenkin osoittanut auton toimivuuden ja ajoimme hyvillä mielin takaisin tallille.

ideoita varastamassa alastarossa

2005-05-07T20:11:00.000+03:00

kilpuria ollaan kasattu kuumeisesti ja nyt on mm. bensaletkut ohjaamon kautta putkitettuna, pakollinen lisäsumuvalo asennettu taakse, ulkopuolinen päävirtakatkaisin tehty, jne. siispä tiimimme päätti lähettää kolmen torpeedon iskuryhmän tutustumaan päivän alastaron endurance-kisaan. matkan päätarkoitus oli tietenkin varastaa hyviä ideoita muilta, tutustua kisapäivän kulkuun ja ennenkaikkea antaa muille tiimeille ennakkovaroitus että täältä tullaan.

lähdimme matkaan kukonlaulun aikaan ja ehdimme näkemään autojen katsastuksen.

kuten jälkimmäisestä kuvasta näkyy, katsastuksessa oltiin oikein mukavia vaikka jotkut olivatkin erehtyneet kilpa-autoaihiovalinnassaan johonkin ihme japaninihmeisiin tai ranskanpulliin. onneksi 19/40 autoista oli bemareita niin varikolla oli kotoinen tunnelma.

olo muuttui suorastaan riemukkaaksi kun bongasimme tämän lapis blau -värisen kilpurin, joka muistutti muutenkin omaamme:

ja olihan siellä muitakin hienoja kilpureita.

aika-ajot ja kisat olivat myös mielenkiintoista seurattavaa, oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjolla.

tallille palattuamme totesimme, että kilpurimme on pienen viimeistelyn (15 min homma! ;) jälkeen valmis kisoihin. siispä keskityimme olennaiseen ja pesimme auton.

huomenna testaamme kilpuria bmw-kerhon ratapäivillä ahvenistolla, nähdään siellä!

vetari vaihdettu!

2005-05-01T18:10:00.000+03:00

juha vietti rentouttavan vappupäivän ja vaihtoi kilpurin vetarin. kyllä se vanhan vetarin mutterikin lähti irti kun käytössä oli oikeat työmenetelmät: piikkauskone ja apinanraivoa. :)

samanaikaisesti tiimin emfynf-kerhon jäsenet ulkoiluttivat motorsporttejaan:

kuvan autolla ei ole sitten mitään tekemistä jälkimmäisen tekeleen kanssa, sokea mummokin näkee että tuollaiseen tarvitaan isolohkoa. onneksi tuli sentään todettua, että kyllähän tuo pikkulohkokin osaa tarvittaessa jättää lakua asfalttiin. (toim.huom.! suljetulla alueella jne. ;)

miehemme maailmalla - taas...

2005-04-27T09:20:00.000+03:00

...eli jussin laskeuduttua takaisin saksan maankamaralle alkoi tulla hauskoja viestejä:
"Schwartz metallic 525d will schon an Autobahn. Gibt kein Lapisblau!" ja "245 ja vielä ois menny. Nyt 230."

jälkimmäiseen viestiin piti jo vastata ja kysyä etteikö se E60 muka kovempaa kulje. meni tovi ja asia oli selvitetty tieteellisen tarkasti:
"251,6 obc:ssä"

sweet!

aamulla tuli vielä bonuksena niksipirkkaviesti:
"Maximum Atak -niksi pimeälle ja mutkaiselle Autobahnalle: Aseta navigointilaitteen karttaan orientointi auton mukaan ja zoomaa kartta todella lähellä. Nyt pystyt arvioimaan tulevan mutkan tiukkuuden etukäteen etkä menetä kelattua nopeutta turhiin jarrutuksiin. Aika rok soittaa rengasta "sokkona" @ 240+. :)"

rataleiman ajo-osuus

2005-04-25T21:18:00.000+03:00

rataleiman ajo-osuus suoritettiin viime viikonloppuna alastaron moottoriradalla. kilpurin viimeistelyyn ja kuljetukseen meni niin mukavasti aikaa, että ruhtinaallisten yöunien (3,5 h) olimme virkeinä radalla osallistumassa koulutukseen. ensin käveltiin rata läpi jolloin oikeat ajolinjat näytettiin kädestä pitäen.

tämän jälkeen päästiin tositoimiin. lapis blau odottaa jo innokkaasti radallepääsyä.

valitettavasti liika into kostautui ja ensimmäisen kierroksen jälkeen kilpuri osui pääsuoran alussa olevaan routapattiin, hyppäsi hieman jonka seurauksena vetoakseli hajosi. mutta, kuten jo aiemmin todettua, kilpuri SYSÄÄ!

samana viikonloppuna samat tekniset ongelmat kiusasivat myös hieman tunnetumpaa tiimiä:
"Hehheh, tuli vastaan sfnet.urheilu.moottoriurheilussa ja tunsin piston sydämessä. Korvasin vain tiimin nimen (oli McLaren) ja nyt kuulostaa liiankin tutulta:

"Mistä perkeleestä ne ne osansa oikein hankkii? Biltemasta?! Jos autossa ei kestä VETOAKSELI, niin mikä siinä sitten voi kestää? Nopeahan auto on, ei siinä mitään, mutta Maximum Atakilla loppuu taas kisat kesken, jos ne tällä tavalla aikoo selvittää missä kaikessa täytyy parantaa."

tämä on motorsporttia parhaimmillaan, teknisiä vikoja sattuu. silti testikuljettajamme hymy hieman hyytyi tapauksesta. huomaa ajoPUKU!

siispä jouduimme vuokraamaan rata-ajoon eagle racingilta vuokra-autot ja sen jälkeen alkoi taas sitä hymyä löytymään.

lauantaina kaksi tiimin jäsentä suoritti ajo-osuuden menestyksekkäästi.

samaan aikaan kaksi tiimin jäsentä kävi hakemassa uuden vetarin mutta vanhan mutteri oli niin pahasti ruostunut kiinni ettei sitä saanut auki edes essonpaarin ammattilainen.

loppuilta menikin sitten samaan projektiin - tuloksetta.

ruhtinaallisten yöunien (7 h) jälkeen loput kaksi tiimin jäsen vuokrasivat jälleen tutuksi tulleet kotka-autot. vauhti parani silmissä kunnes takasuoralla kokeiltiin jo viitosta ennen las palmasin jarrutusta - lopputuloksen arvannette tästä kuvasta.

auto valui siis hieman hiekalle ja siitä puhdistettiin turhat hiekat pois ja sen jälkeen meno jatkui normaalisti.

sunnuntain loppukokeissa molemmat lähdöt onnistuivat nappiin...

...ja lisenssi sekä rataleima oli suoritettu koko porukalta. teoriaosuudestakaan ei tullut ehtoja kenellekään, pikemminkin päinvastoin eli saatiin kehuja. oikea rata-ajo antoi uskoa siitä, että kaikki tämä on vastoinkäymisistä huolimatta sen arvoista.

kilpurin viimeistely ajokuntoon

2005-04-25T21:13:00.000+03:00

purimme viikolla kuolaimiimme ja aloimme viimeistellä autoa ajokuntoon. ensin asennettiin tuulilasi:

ja samalla tuunattiin bmw-merkkiä:

lisäksi ilmattiin kytkin ja tehtiin kamerateline sekä miljoona muuta pikkujuttua. mutta pääsimme kuin pääsimmekin autoa kokeilemaan ja, mikä parasta, se SYSÄÄ! :)

kiirekiirehoppuhoppuviikonlopun kuvasatoa

2005-04-25T20:36:00.000+03:00

sen verran on ollut taas kiirettä, että blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. aloitetaanpa siis purkamalla kiireisen viikonlopun kuvasatoa:

bensalinjojen asennusta (kyllä, nämä ovat liian alttiissa paikassa ja tulevat myöhemmin auton sisälle).

vesalta pääsi paukku

takaluukun kiinnikkeiden porausta

bensapumppujen ja -linjojen asennus - vaatii vielä hieman siistimistä...

historiallinen ensimmäinen tankkaus

mutta eipä lähtenyt auto käyntiin, sähkövikojen debuggaaminen alkoi. samalla suoritettiin venttilien säätö - kaksikin kertaa.

vaihdettuamme parin piuhan oikeaan paikkaan ja sytytysjohtosarjan, kone lähti kauniisti käymään. huomaa kunnon tuunauspakoputki!

seuraavaksi jarrujen ja kytkimen kimppuun, ensin lisätään nestettä...

...ja sitten ilmaillaan jarruja nerokkaalla koneella.

pyörät on kiinni ja auto pukeilla, ensimmäinen "koeajo" meneillään.

kytkimen ilmaaminen jäi kesken, kunnon ei siis päästy vaikka se olikin viikonlopun tavoite. hyvä oli viikonloppu sekä työmoraalin, työtuntien että saavutusten suhteen!

kiirekiirehoppuhoppuviikonloppu

2005-04-15T22:58:00.000+03:00

tänä viikonloppuna ajattelimme suggeroida itsemme syvään apinanraivoon ja syödä sisupastilleja yliannostuksen jotta saamme puristettua kilpurin vihdoin ja viimein ajokuntoon. jos ei muu auta, pysäytetään sitten vaikka kaikki maailman kellot. saas nähdä miten käy, pitäkää peukkuja.

rataleimateoria

2005-04-10T21:49:00.000+03:00

kilpailemista helpottaa kummasti lisenssi, siispä tiimimme noviisit (4/5) osallistuivat AKK:n rataleimatutkintoon.

kaksiosaisen kurssin ensimmäinen osa oli siis sääntö- ja teoriapläjäys.

ja lopussa oli oikein kaikesta kuullustä vielä tentti. kyllä nyt jännittää, tuliko taas ehdot...

parin viikon päästä rataleimatutkinto jatkuu ajo-osuudella alastaron moottoriradalla. kysymys kuuluukin uskooko kukaan, että saamme kilpurin siihen mennessä ajokuntoon?

kovaa vääntöä

2005-04-10T21:30:00.000+03:00

kyllä, on kyllä ollut vähän takkuista sekä kilpurin vääntäminen että tämä nettipäiväkirjan ylläpitäminen. siitä pahoittelut, itselläni on ollut Elämää tallin ulkopuolella ;), yksi tiimin jäsen on muuttanyt kuuhun ja kolmas tiimin jäsen on ollut liian innoissaan MTK:n (Motorsport Teutooni Kerho) jäsenyydestään

...että tuota farmaria on oikein virallisessa maximum atak -tallissa ihmetellä. on siinä e30 316 lapis blaumme ihmeissään kun vieressä on todellinen isoveli isolohkomoottorilla, isolla vaihteistolla, isoilla jarruilla, nürburgring-alustalla ja integroiduilla lastenistuimilla.

tästä kaikesta huolimatta kilpuri on edistynyt, siitä kiitos tiimimme kilteille puurtajille. iso kasa kaikenlaista pikkuosaa on saatu autoon kiinnitettyä,

pakoputki on paikallaan,

bensatankki on maalattu ja paikallaan,

puhumattakaan miljoonasta pikkujutusta kuten sähköistä, jarruista, bensalinjoista, jäähdyttimestä, öljyistä, nokan pelleistä, turvavöiden kiinnityksestä - ja ties vaikka mistä! kyllä lapparista vielä kilpuri tulee mutta kovaa vääntöä se on.

kuukaden kuvaksi olemme valinneet kultaisen suihkun:

penkin ja vaihdekepin kiinnitys

2005-03-25T20:46:00.000+02:00

viime kesän kilpurista käsiimme oli jäänyt sparcon penkki.

tarvittiin vain pientä säätöä jotta se saatiin kiinni auton alkuperäisiin kiinnityskiskoihin, jolloin saimme penkistä pituussuunnassa säädettävän.

samanaikaisesti kun juha teki edellämainittua projektia, itse kiinnitin vaihdelaatikon, asensin kardaanin ja lopulta vaihdekepin.

...ja lopussa kiitos seisoi, tai tässä tapauksessa istui hyvässä kisa-asennossa:

osia nykistä - pimp my ride

2005-03-25T20:24:00.000+02:00

on jäänyt tämä blogin päivittäminen vähän pienemmälle kun on välillä ollut Elämää... mutta karavaani kulkee jne.

tuli tosiaan käytyä new yorkissa ja käsky kuului, että lapisblau kaipaa paikallista tuunausta. satuin juuri tuolloin olemaan times squarella ja nokan edessä oli mtv:n kauppa.

sieltä löytyikin mukavia autontuunaajia eli pimp my riden henkilökuntaa, jotka suostuivat samantien tekemään kaikkensa jotta lapisblaun vauhti maksimoidaan. lupaus oli, että he tulevat tuunaamaan kilpurimme heti sen voitettua ensimmäisen kisansa. ennakkona he antoivat mukaan lupaavan muovikassin.

jonka sisältö oli toinen sponsoritarra:

enää ei siis tarvitse kuin voittaa kisa, niin lapisblau pääsee maailmanmaineeseen! :)

miehemme maailmalla

2005-03-16T20:31:00.000+02:00

nyt on Jussi puolestaan miehemme maailmalla. tunti sen jälkeen kun hän oli laskeutunut Saksaan, tulikin ensimmäinen lyhyt raportti tekstiviestillä: "270" - jokainen varmaan osaa arvata mittayksikön? eli Jussi oli saanut alleen uuden lelunsa ja tutustumis/sisäänajokin tuli suoritettua lentokentän rampissa, sen jälkeen luta taisi pysyä lattiassa koko yön.

seuraava raportti saatiin heti seuraavana päivänä: "vuokra-Fiestalla" eli uusi lelu oli saatu samantien rikki ja onneksi nilkutettua Niederlassungin pihalle. kyseessä oli kuitenkin ihan pikkujuttu ja mittarissakaan ei tuolloin ollut kuin 255.

taas kuluikin pari päivää ja viime yönä tuli jälleen uutta raporttia: "1. Gatso". nyt lentokoneella oli siis lähdetty Iso-Britanniaan ja otettu alle vuokra-auto. ja jostain kumman syystä kameratolppa oli päättänyt ikuistaa suomalaisen ajosuorituksen vaikka mittarissa oli tietyömaa-alueella "ihan normaalisti 80" - jokainen varmaan osaa arvata brittiläisen mittayksikön? lisäksi menoa kuulemma on haitannut se, etteivät muut osaa pysyä lainkaan omalla kaistallaan. ihmeellistä tuo brittiläinen liikennekulttuuri.

Osia ulkomailta

2005-03-12T20:17:00.000+02:00

Tulimme siihen tulokseen, että varikolla nämä kisat ratkaistaan. Aiomme ottaa kilpakumppaneistamme henkisen niskalenkin kalliilla, ulkomailta haetuilla erikoisosilla. Osilla, joista muut voivat vain uneksia. Ensimmäisenä reissuun lähti Miska, ja kohteena oli autoistumisen ja teknisen osaamisen kehto USA.

Tehtävä on yksinkertainen. Mene, äläkä tule takaisin ilman autoon kiinnitettävää osaa.

Ensimmäinen kuva tuli saatteella: "Täällä on kaikki niin suurta".

Vastasimme, että asia ei vaikuta tehtävänantoon. Seuraavaksi tulikin sitten jo kuva erikoisosien erikoismyymälästä.

Juuri ennen yhteyden katoamista tuli vielä kuva säälittävästä miliisiautosta.

Seuraavat osienhakureissutkin ovat jo tiedossa, sillä allekirjoittanut lähtee viikoksi Saksaan, sekä Vesa Espanjaan. Bling, bling.

Penkki, jarrut ja konepelti työn alla

2005-03-12T19:01:00.000+02:00

Lapiksen kimpussa ollaan jälleen hääritty. Juha, Vesa ja Jussi ovat olleet vaikuttamassa siihen, että kojelauta on palautunut paikoilleen, ja kejelaudan alle on ilmestynyt viimeinen putki turvakaaritusta. Tämä hoidettiin kuitenkin NDO:na, eli Non-Documented Operationina.

Viime viikonloppuna tallilla näkyi Tommi, Juha ja Jussi, ja taas saatiin pientä kivaa tehdyksi. Tommi ujutteli takajarrulinjaa auton rakenteisiin.

Itse leikkelin rälläkällä konepellistä kaiken paitsi ulkopellin pois. Siitähän tuli väkisinkin hyvä.

Juha taas sai aikaiseksi penkin kiinnityksen auton alkuperäistä kiskoa hyödyntäen. Nyt kenenkään ei tarvitse tinkiä ajoasennosta liikaa, kun penkki on pituussuunnassa säädettävä.

Kyllä sitä nyt kelpaa kuvata.

Ja miksei samalla koko kikotinta.

kilpuri takaisin tallille

2005-02-19T23:21:00.000+02:00

pätevältä kaarien asentajalta ei mennyt kuin pari päivää kaarien laitossa. joten haimme tänään auton takaisin tallille. ensin laitettiin tiimin virallinen kuljettamisen monialaosaaja (=ajokortissa alkaa olla kaikki aakkoset pariin kertaan lueteltuna) hoitamaan rahtaaminen. yllätykseksemme 100+ tkm vuosiajot eivät ole lainkaan laiskistaneet tätä kuljettamisen monialaosaaja vaan hän repäisi yhdellä nykäisyllä koko kilpurin ylös trailerille.

tätä ei haitannut edes se, että auto piti nykäistä ylämäkeen.

tämän jälkeen tiimin ainoa oikea insinööri teki varmisti kilpurin pysymisen trailerilla kunnollisilla liinavirityksillä siinä missä kuljettamisen monialaosaaja oli jo valmis lähtemään liikenteeseen samantien kun kuorma oli saatu nostettua lavetille.

viimein päästiinkin sitten matkaan ja kuljettamisen monialaosaaja pääsi jälleen näyttämään ydinosaamisalueitaan eli lämä tiskissä ajoa, yhdistelmän vikurointivauhdin etsimistä (ja ylittämistä), nuupojen naiskuskien ohittamista kuorma päällä sekä tietenkin oon rekkamies -laulun hyräilemistä.

kuljettamisen monialaosaajalla oli sekä hoppu että kiire samanaikaisesti, joten hän olisi halunnut pudottaa lastin alan työehtosopimusta noudattaen eli sitomalla rahti kiinni seinään ja sen ajamalla lavetti alta pois. onneksi tiimin insinööri korjasi tilanteen ja kilpuri laskettiin hellävaraisesti takaisin talliin.

kilpuri kaarien laittoon

2005-02-18T22:36:00.000+02:00

torstaina veimme kilpurin kaarien laittoon. tallista autoa rullatessamme emme voineet olla hymyilemättä nähdesssämme viimein sen, miten tontissa auto onkaan kisa-alustan kanssa:

siispä auto ulos,

vinssiin kiinni jotta auto saadaan vedettyä trailerille...

jotta pääsemme toteamaan, että pohja ottaa traileriin kiinni eli jouduimme hieman kikkailemaan saadaksemma auton nousemaan trailerille.

lopulta, erinäisten mukavien pienten seikkailujen jälkeen saimme kuin saimmekin auton kuljetettua kaarimiehelle, joka lupasi hitsata kaaret pikaisella aikataululla kilpuriimme.

Lappari valmiiksi kaaritusta varten

2005-02-18T21:02:00.000+02:00

Kävimme Juhan kanssa tiistaina uurastamassa yötä myöden laittamassa askin kiinni, jotta auto voitaisiin torstaina viedä kaarten hitsaukseen.

tappituntuma

2005-02-12T12:10:00.000+02:00

kirjoitetaanpa viime viikonlopun viimeinen tuunaus ennen uusia seikkailuita tallissa.

kilpurissa ei saa olla puskuria, joten ajaminen kanssakilpailijan "iholla" on vaativaa naarmuttamatta kilpurimme hienoa lapisblau-väriä.

luonnollisin ratkaisu tähän olisi ajaa startista maaliin ykkösenä, mikä onkin tavoitteenamme, mutta endurancessa joutuu silti ohittelemaan hitaampia kierroksella. onneksi tallimme valopäät keksivät tähänkin ratkaisun: tulemme ajamaan tappituntumalla:

sähkösarjan vaihto

2005-02-08T21:28:00.000+02:00

316:ssa on hieman erilainen korin sähkösarja kuin 325i:ssä, siispä käsittämättömien sähköviritelmien sijasta tyydyimme vaihtamaan koko sähkösarjan. hommahan on todella helppo kun sisusta on purettu: ensin pitää vaan irroittaa sähköpiuhat ja sen jälkeen koko paketti revitään irti sulakebokseineen päivineen sulakkeboksin alta olevasta korin läpiviennistä.

aikamoinen kasa tuota sähköjohtoa kyllä autossa on, tässä kuvassa alkuperäinen 316:en sähkösarja muovipussiin sullottuna:

seuraavaksi päästiinkin asentamaan 325i:n sähkösarjaa paikalleen.

ja sinnehän se sujahti samasta reiästä kuin alkuperäinen.

aikataulupaineista johtuen jäi jokunen johto vielä liittämättä mutta periaatteessa sähkösarja on paikallaan.

sikamaista sponsorointia

2005-02-07T20:27:00.000+02:00

ensimmäinen sponssi on saatu! Oy Sika Finland Ab

totesi tiimimme korkean ammattimaisen tason ja lahjoi meidät käyttämään heidän erinomaisia tuotteitaan. esimerkiksi tätä sika-aktivaattoria tulemma taatusti käyttämään aina hieman ennen kisan alkua:

tästä kaikesta kiitokseksi olemmekin jo rakenteluvaiheessa koristelleet kilpurin hienolla sika-tarralla.

kiitos, lupaamme sikailla jatkossakin! ;)

vaihdelaatikon kiinnitysyritys

2005-02-07T20:14:00.000+02:00

taas on sunnuntai-iltapäivä vietetty tallilla eli jälleen voidaan raportoida koko viikko projektin edistymisestä. ensimmäisenä projektina olikin vaihdelaatikon kiinnittäminen koriin. moottorihan on kiinni tukityynyissään mutta sen lisäksi vaihdelaatikon takaosassa on rauta, jolla koko paketti vielä pultataan kiinni koriin. ei siis muuta kuin auton alle valon kanssa asiaa ihmettelemään.

...havaitaksemme, että vaihdelaatikon kiinnikkeet ovat korissa kiinni liukukiskoissa koska samaa koria käytetään sekä 4- että 6-sylinterisissä autoissa. ja tietenkin nämä liukukiskoissa olevat palat, joihin vaihdelaatikko pultataan kiinni, puuttuvat. :( sel-vä, tämä projekti jatkuu kunhan ehditään käydä ostamassa uudet palat. eli toistaiseksi vaihdelaatikko tuettiin puupölleillä.

moottorin asennus osa 3 - konepaketin asennus

2005-02-03T21:12:00.000+02:00

kone/vaihteistopaketti siis pitäisi tuonne konetilaan tunkea, helppo homma? ei ihan.

urakka alkoi nostamalla käsivoimin paketti konetilaan.

koneen asentaminen oikeaan asentoon sitten osoittautuikin aivan mahdottomaksi projektiksi. pitkällisten ähellysyritysten jälkeen aloimme viimein uskoa, että asia on ratkaistava haban sijasta järjenkäytöllä.

siispä hitsattiin kasaan teline

ja lainattiin vinssi.

tämä konstruktio osoittautuikin toimivaksi eli viimein konepaketti saatiin nostettua oikeaan kulmaan.

telineestä roikkuvaa pakettia olikin helppo ohjailla ulkoa oikeaan paikkaan

ja vetää samanaikaisesti sisältä

...kunnes se lopulta kiltisti kolahti paikalleen!

eikö olekin kaunis näky!

tämä jatkosarja päättyy toistaiseksi tähän. edessä on vielä kardaanin kiinnittämistä, sähkötöitä, bensapumpun ja -linjojen vetämistä, jne. "pientä" ennenkuin koneesta saadaan savut mutta se raskain työvaihe on nyt takana. nämä pienet puutteet eivät silti estäneet ottamasta kilpurista jo kylmiä tyyppejä.

PRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖM!!!

moottorin asennus osa 2 - etupalkki

2005-02-01T21:28:00.000+02:00

palataanpa siis viime viikonlopun tunnelmiin. originaali etupalkki (tai mikä tuo nyt onkaan) todettiin olevan tiellä jumpatessa moottoria ees ja taas eli se päätettiin korvata pultattavalla tuella. projekti aloitettiin pulttaamalla etuhelma irti.

etupää olikin jo muuten purettu aikaisemmin.

seuraavaksi kaivettiinkin hienosäätörälläkkä esiin ja tarkat tallipojat mittasivat laikan halkaisijan.

ja sitten päästiinkin itse asiaan eli seuraamaan kipinäshowta.

laikkan uusintamittaus kertoo, että tavaraa hävisi kipinöinä ilmaan vain 2 mm.

ja hops! nyt on etupalkki irti ja vireä tallihenkilökunta jo suunnittelee mistä reiästä moottori tulee sisään.

tuostahan konepaketti hyvin mahtuu sujahtamaan sisälle.

seuraavassa osassa ähelletään viimein moottoria paikalleen.

E90 ensiesittely

2005-02-01T21:02:00.000+02:00

tuli sitten tänään käytyä uuden 3-sarjan, koodinimeltään E90, ensiesittelyssä stadissa. ensin katseltiin mainosvideota, kuunneltiin ylistäviä puheita ja ihasteltiin lahjapakkauksessa olevaa autoa.

lopulta auto paljastettiin ja ihan kivaltahan se näytti:

tosin tuo takaluukku näyttää jotenkin tutulta - ihankuin se olisi kopioitu avensiksesta?

ja mihin ihmeeseen on hävinnyt lämpömittari?

pienistä puutteistaa huolimatta uusi 3 on tyylikäs. sen lisäksi tehoa on tullut mukavasti lisää uusiin malleihin eivätkä hinnatkaan ole aivan mahdottomasti nousseet. eli tälle mallille voi povata oikein mukavaa myyntimenestystä.

jännittävä yksityiskohta on se, että E90:ssä ei ole takaluukun kannessa enää työkalusarjaa.

tämähän on ollut 70-luvun alusta alkaen yksi "bemarismi", miksi ihmeessä siitäkin piti luopua? no, ehkä kehitys kehittyy. sillähän nuo ovat perustelleet muutkin "uudistukset" kuten lukkoperän korvaaminen sähköhimmeleillä (ASC+T, DSC, jne.), kuljettajakeskeisestä kojetaulusta luopumisen, autojen koon ja painon kasvamisen, jne.

ai miten tämä liittyy meidän kilpuriprojektiin? no siten, että tulevaisuudessa ei ole enää mahdollista tehdä kilpureita lapis blau 316-mallista. nykyään kaikki siniset ovat metallivärejä eikä lapis blauta ole enää lainkaan tarjolla. lisäksi aloitusmalli on nyt 320i ja vasta syksyllä tulee 318i/d mutta voitaneen varmuudella todeta, ettei tulossa ole sitä kaikkein hienointa mallia, kaasari-316:sta. siispä ulko-uudenmaan e30 316 center tulee jatkossakin keskittymään vain korimalliin e30.

tammikuun tilinpäätös

2005-01-31T21:16:00.000+02:00

siinä vaiheessa kun kilpuri on nipussa kaikki, mukaanlukien koko tiimi, kyselee paljonko projektiin meni aikaa ja rahaa. siispä yritän ottaa tavaksi tehdä jonkinlaisen tilinpäätöksen jokaisen kuukauden viimeisenä päivänä. myöhemmin näitä voidaankin sitten ynnäillä yhteen. eli, tammikuussa -05 tallilla on aikaa vietetty seuraavasti:
- la 1.1. klo 14-19, 2 hlö
- la 15.1. klo 12-19, 3-4 hlö
- su 16.1. klo 13-18, 3-4 hlö
- su 23.1. klo 13-17, 2 hlö
- su 30.1. klo 11-18, 5 hlö

yhteensä tallitunteja tuli siis huimat 95 miestyötuntia, joista paskanpuhumisen ja yleisen sekoilun/ihmettelyn osuus lienee valtaosa. kustannuksia ei sitten tullutkaan muuta kuin moottorin tukikumien verran. tiimikaverit päivittänee näitä tietoja jos kirjanpidossani on suuriakin vihreitä.

kuukauden kuvassa mister maximum atak pitää tiimille kannustavaa puhetta:

...joka voidaan referoida lyhyesti "joka vehkeellä pääsee täysiä, jopa tällä lapis blau 316:ella!"

moottorin asennus osa 1 - tekniikan haku

2005-01-30T22:15:00.000+02:00

kaarien tekijällä ei ole juuri nyt sopivaa putkea varastossa eli päätimme asentaa kilpuriin moottori/vaihdelaatikkoyhdistelmän. taas siis meni mukavasti yksi sunnuntaipäivä tallilla kun ensin haimme tekniikkapaketin varastolta ja sen jälkeen nostimme sen paikalleen. tästä koko projektista tuleekin useampi postaus eri päivinä mutta aloitetaan kronologisesti.

moottori, vielä vienosti kutiteltu M20B25, ja vaihdelaatikko olivat tyylikkäästi varastoituna pressun alle jokusen kilometrin päästä tallilta.

siispä koko pakettia nostamaan laitetaan voimamies

ja - hups! - sehän on nostettu samantien peräkärrylle.

sitten vielä rauhallinen siirtoajo

ja koko paketti on saatu tallille. great.

tähän mennessä siis kaikki meni hienosti, seuraavissa episodeissa on luvassa kipinäsuihkuja, ähellystä, hitsailua ja ties vaikka mitä...

lapis blau metallic

2005-01-27T22:32:00.000+02:00

lapis blauhan on maailman paras väri e30 316:een. tämähän oli selvä kaikille, jopa tulevalle sponsorikandidaatillemme. päätimme silti yrittää parantaa tätä jaloa väriä lisäämällä siihen sopivan määrän metallipurua sorvista, jolloin lopputuloksena on ihan ehta metalliväri - lapis blau metallic, olkaa hyvä:

projekti edistyy

2005-01-23T20:50:00.000+02:00

taas on projekti edistynyt hivenen. tämä päivä oli sellaista autoharrastajan arkea, kaikenmaailman pikkuhommia tuli tehtyä jotka ovat aika näkymättömiä mutta silti pakko tehdä. eli, tänään aikaansaatua:

- lattian pohjan reikien hitsaus umpeen - viimein valmis!

- valojen purkaminen, kilpuriinhan tulee vain yhdet valot

- käsijarrun poistaminen
- sivuvilkkujen purkaminen
- konepellin kiinnikkeiden ja vaijerin purkaminen
- tallin siivous turhasta puretusta roinasta jota kertyy tässä vaiheessa projektia kummasti

nyt alkaakin kilpuri olla siinä mallissa, että seuraavana isona projektina otetaan joko turvakaarien teettäminen tai moottori/vaihteistoyhdistelmän asentaminen. stay tuned.

takaluukku

2005-01-21T19:21:00.000+02:00

kun saatiin auto kunnolla tonttiin iskettyä, seuraava tärkeä tuunaus oli tietenkin takaluukun vaihto orggis-lapis blausta mustaan, joka erehdyttävästi muistuttaa hiilikuitua. bonuksena samalla saatiin vielä pieni spoileri eli nyt on sitten downforcea oikein f1-malliin.

kilpurissahan pitää normaali lukkojärjestelmä poistaa, joten pistimme viisaat päämme yhteen ja ideoimme suorastaan nerokkaan takaluukun kiinnitysjärjestelmän mustekalasta ja työrukkasista. kas näin saatiin luukku pysymään kiinni:

het-ko-nen, tuo tankkausaukkohan näyttää hassulta:

...ihan kuin olisin nähnyt tämän jossain? katsotaanpa vielä lähempää.

hmmm... järjestetäänpä tästä viikonlopun arvauskilpailu, palkintona suklaakonvehti. mitä ihmettä tämä kuva mahtaa muistuttaa?

maximum atak?

2005-01-20T22:18:00.000+02:00

jaa mikä maximum atak? ihmisten yleistiedossa tuntuu olevan aukko mistä tämä oikein tulee. ennenwanhaan 80-luvulla kun ralliautot olivat pelottavan tehokkaita ja miehet rautaa, joku ulkomaalainen toimittaja erehtyi kysymään markku alenilta että miten hän aikoo ajaa loppukisan. vastauksena tuli pelkästään "maximum attack" - sen jälkeen tämä olikin herran lempinimi rallipiireissä. tällä lempinimellä markku tunnetaan vieläkin, katsokaapas esimerkiksi tätä kouvolan sanomien juttua.

meidän kaveriporukassa alettiin heittää maximum atakkia läppänä kuvaamaan ajotapaa, jolla pyritään pääsemään mahdollisimman syvälle penkkaan. eli pidetään se lapa lattiassa ihan loppuun asti. ensimmäinen dokumentoitu esimerkki tulikin talviajokoulussa vuonna 2003:

koska joka talvi on päästävä harrastamaan maximum atakkia talviajokouluun, näin syvälle penkkaan äskeisessä kuvassa esiintynyt kuski pääsi samalla autolla vuonna 2004:

kun kerran kaikki muutkin kisatiimin kuskit osaavat oikeastaan ainoastaan tämän jalon ajotyylin, kisatiimin nimi oli helppo päättää. maximum atak, siinä se on. :)

p.s. talviajokoulu 2005 on taas bookattu, pitää varmaan taas ottaa lumilapio mukaan...

ohjausakselin vaihto

2005-01-19T19:07:00.000+02:00

palataanpa taas sedänsedaneista takaisin kilpuriin. viime viikonlopulla vaihdoimme autoon myös ohjausakselin - helppo homma mutta selostetaanpas nyt sekin kun projektista löytyy kuvia. koska projektiautomme oli varastettu, rattilukko oli rikottu ja virtalukon sähköjohtoja oli katkottu ja omavaltaisesti yhdistetty. siispä järkevin ratkaisu oli vaihtaa autoon uusi rattiakseli kipatusta kilparista.

homma alkoi vanhan ohjausakselin irroittamisella, joka on kiinnitetty pyöreillä pulteilla eli näiden irtisaamiseksi piti käyttää jokaisen autoropaajan suosikkityökalua - rälläkkää.

tämän jälkeen vanha ohjausakseli pultattiin irti tulipellistä ja - voila! - koko akselihan on irti. ohjausvaihteestahan akseli pultattiin irti etuakseliston vaihton yhteydessä.

ennen uuden akselin asentamista, piti vaihtaa tulipellin kiinnike, joka onnistu kunhan keksittiin käyttää apuna ruuvipenkkiä. uuden akselin asentamisessa kahdelta kaverilta ei mennyt montakaan tovia.

lopussa kiitos seisoo, nyt kilpurissa on jälleen toimiva ohjaus ja rattikin tuli asennettua suoraan (vaikkei se kuvasta ilmenekään).

E28 päätetty maalata

2005-01-19T01:11:00.000+02:00

Kuvissa esiintyvä E28 maalataan Lapisblauksi ja turbotetaan. Näin on päätetty.

uusi E28 M5 suomeen

2005-01-18T19:35:00.000+02:00

maamme ajoneuvokanta on jälleen rikastunut uudella E28 M5:lla. uutenahan näitä ei ola suomeen tullut lainkaan. uustuontina pohjolan perukoilla näitä baijerin paukkuja on tullut nyt ainakin viisi aitoa yksilöä, joista kolme on rekisteröity, yksi on pienehkönä projektina ja lisäksi tämä uusi yksilö tultaneen piakkoin verottamaan ja rekisteröimään suomeen. hienoa!

ai mikä on E28 M5? malli syntyi BMW:n asiakkaiden vaatimuksesta. 1970-luvun lopussa BMW oli rakentanut M1:en, keskimoottorisen superauton. muutamat BMW:n omistajat lähestyivät tehdasta vaatimuksenaan auto, jonka suorituskyky vastaisi legendaarista M1:stä, mutta olisi sedan. BMW Motorsport GmbH rakensi käsin E28 5-sarjan sedanin M1:n moottorin ympärille ja huomasi tulleensa luoneeksi fantastisen sports saloon –auton.

markkinoiden reaktio oli ällistyttävä: arvellun muutaman kymmenen sijaan autoja menikin kaupaksi yli kaksi tuhatta kappaletta. BMW tuli vahingossa luoneeksi aivan uuden markkinaraon ja sittemmin monet muut valmistajat noudattivat ideaa. M5:en tuikitavallinen ulkonäkö oli tarkoituksellista. auton ei haluttu näyttää niin brutaalilta etteikö sillä olisi voinut ajaa vaikka huomaamatta oopperaan. vain potentiaaliset asiakkaat ja todelliset asiantuntijat pystyivät pakoputkista, vanteista ja urheiluistuimista päättelemään, mistä todella oli kysymys.

vielä tänäänkin auto on ensivilkaisulla aivan tavallinen E28-korimalli, ”sedän sedan”. katsoessasi uudelleen tarkkaan huomaatkin kyseessä olevan M5:en ja sama idea on säilynyt myöhemmissä E34-, E39- ja E60-korimallien M5-malleissa. BMW:n tarkoitus oli luoda muskeliauto ilman kompromisseja: ostaessaan M5:en asiakas saa todellisen urheiluauton – tilava perheauto tulee kaupan päälle.

kaikenkaikkiaan E28 M5:ia valmistettiin 10/84-6/88 yhteensä 2241 yksilöä ja eurooppaan (pääasiassa saksaan) myytyä oikeanpuoleisella ohjauksella varustettua täysitehoista (286 hv siinä missä jenkeissä myytiin vain 256 hv versiota) DC91-mallia valmistettiin vain 588 kpl - näistä siis viisi on nyt suomessa! lisäksi maahamme on tullut vuosien varrella useita yksilöitä, jotka ovat päätyneet purettavaksi ja tekniikanvaihtoon.

tässä yksi suomalaisista E28 M5:stä, tämä yksilö vuosimallia 1985 ja viime vuonna verotettu ja rekisteröity:

ja sen varsinainen sydän, M88/3-moottori, joka tuottaa huimat 286 hv!

lisätietoa E28 M5:stä

ulko-uudenmaan E30 316 -center

2005-01-17T21:01:00.000+02:00

olemme tällä päivämäärällä virallisesti perustaneet ulko-uudenmaan E30 316 -centerin, joka vaalii noita 80-luvun kaksiovisia helmiä. tavoitteenamme on täyttää piha moisilla, ja erityisesti etsimme lapis blau -värisiä suomiautoja karvalakkivarusteilla. käsikäyttöiset sivuikkunat ja kromipuskurit rokkaa! jos vielä voi yhden toivomuksen esittää, niin auto pitäisi olla ensirekisteröity vantaalla jollon sillä on ehditty ajaa mahdollisimman tehokkaasti ns. hyötyajoa eli korttelirallia.

jos ei kokonaisia autoa löydy, niin kyllä meille runkonumerotkin kelpaa. arkistoista löytyykin jo valmiiksi irtisahattuna yksi evo-m3:n ja yksi alpina b3:n numero, mutta kun se tavoitelluin puuttuu: mistäköhän löytyisi keväällä -86 m/s viiraalla maahantulleen, lapis blau-316:n identiteetti?

takakelkan vaihto

2005-01-16T22:21:00.000+02:00

etupään pudottua lähemmäs lattiaa, takapää näytti suorastaan nousevan taivaisiin.

siispä tallihenkilökunta antoi tuomion:

alkuperäisen taka-akseliston tilalle vaihdetaan kilpurin takakelkka jousineen päivineen. takakelkka siistissä paketissa odottamassa asennusta:

ensimmäinen ongelma projektissa: yksi takakelkan korikiinnikkeiden pulteista oli niin ruostunut kiinni, että se piti työstää erinäisillä työkaluilla irti korista.

tämän jälkeen päästiinkin siihen toiseen ja isompaan ongelmaan käsiksi - miten saada takakelkka irti korista. puslat olivat luonnollisesti oikein mukavasti ruostuneet kiinni koriin. tarvittiin siis hieman luovaa ajattelua ja tähän tilanteeseen sopivaa yleissäätötyökalua - saksitunkkia.

oikeiden työmenetelmien (voimaa, enemmän voimaa ja hieman viekkautta) jälkeen vanha takakelkka putosi pois korista.

tallitonttu meditoi jo seuraavaa haastetta, miten siirtää uusi takakelkka autoon?

oikea vastaus: kovalla työllä,

tunkilla,

...sekä tietenkin hyväksi havaitulla hienosäätöerikoistyökalulla - saksitunkilla.

vielä pientä ahertamista kiinnikkeiden kanssa:

ja lopulta taka-akselisto mataline kisajousineen ja -iskareineen on saatu auton alle.

hyvä eli matalahan siitä tuli, eikä mennyt kuin melkein koko lauantaipäivä ja sunnuntaina puoli päivää. tuosta harjoittelusta oppinut henkilökuntamme osaisi nykyisellä tietotaidolla, erikoisosaamisella ja työkaluilla tehdä saman työn parissa tunnissa. oppia ikä kaikki!

pensakorkin tuunaaminen

2005-01-15T21:39:00.000+02:00

tapahtuipa eräänä päivänä tallillamme, että iloinen ja innovaatiokykyinen nuoriso

...huomasi bensakorkissa olevan aidon bmw-merkin (varsinainen valopää!):

luonnollisesti tämä osa oli painonsäästön nimissä tuunattava paremmaksi. ensin kokeilimme miten paljon puristusta korkki kestää ruuvipenkissä. paljon.

seuravassa vaiheessa otettiinkin perinteinen hienosäätötyökalu eli rälläkkä esiin ja katsottiiin mitä osa on syönyt:

no aika yksinkertainen palahan tuo oli mutta kieltämättä aika kovaa tavaraa kun rälläkänkäyttäjäkin kyllästyi ennen kuin korkki saatiin halkaistua:

päätelmä: bensavarkaus ei ole erityisen helppoa jos ainoa työkalu on rälläkkä ja sen käyttäjinä on joukko valopäitä. :)

etuakseliston vaihto

2005-01-01T21:00:00.000+02:00

uudenvuodenpäivänähän on monella vähän heikko olo ja päätäkin saattaa pikkuisen pakottaa. tämä johtunee varmaan päätähuimaavista ilotulitteista taivaalla. kas tällaisista:

päästäkseen näistä jyskyttävistä fiiliksistä, päätimme vaihtaa etuakseliston. vanhan akseliston irroittaminen onnistui ongelmitta:

ja kun uusi kilpurin akselisto mataline coilovereineen ja wilwoodin jarruineen asennettiin tilalle

...saatiin auto sopivasti heitettyä tonttiin:

ei hassumpi tapa viettää uudenvuodenpäivä - ja mikä parasta, tallilta lähtiessä pääkään ei enää jyskyttänyt! :)

tapahtunutta so far

2004-12-31T09:44:00.000+02:00

kaveriporukalla päätimme toteuttaa pitkäaikaisen haaveen rakentaa oma kilpuri ja osallistua endurance-luokkaan. endurancessa siis ajaa samalla radalla ~50 autoa joissa 4-6 kuskia ajaa 4-6 tuntia putkeen. tässä lajissa on menoa ja meininkiä!

laitoimme siis sentit jonoon ja ostimme paketissa kipatun E30 325i -kilpurin

varaosineen

ja 316-korin. kyseessä on aito lapis blau -värinen suomiauto ilman mitään turhia varusteita saatikka pelottavan tehokasta moottoria. tämä auto oli niin haluttava, että joku oli oikein sen varastanut ja aikanaan auto oli päätynyt myytävksi autovahinkokeskukseen, josta se ostettiin kilpuriprojektiin.

kilpurin tekniikka siis siirretään 316:een. suoritamme siis korin- tai tekniikanvaihdon - rakkaalla lapsella on monta nimeä. tärkeintä lienee kuitenkin se, että tämä E30 lapis blau sai jatkoajan, tällä kertaa oikealla moottorilla.

tähän mennessä tehty:
- kori purettu ja hitsaustyöt aloitettu (joulukuu -04)