KESKIKESÄN TILANNE- JA KISARAPORTTI

Paljon on ähelletty ja tapahtunut sitten edellisen päivityksen. Tuolloin meneillään ollut sisätilaremontti päättyi lattioiden ja sisäseinien maalaukseen. Parin päivän päästä maalasin peltiosiin toisen kerroksen hopeaa, ja päätin samalla aloittaa kaarien maalauksen vetämällä nekin hopeisiksi.

Juhannuksen aikoihin tuleva vuokrakuskimme Antti ja minä maalasimme sisustaa vielä kertaalleen kaarineen. Auto alkoi olla sisältä hyvin maalattu. Eikä maalaushommiin mennyt yhteensä kuin ehkä kymmenen tuntia.

Juhannuksen jälkeen olikin edessä Motoparkin kisa. Lähtöä edelsi perjantaipäivän pakkaussessio ja käynti Hyvinkään Euromasterilla, josta saimme tarvittavat rengastyöt alennuksella tarroja vastaan. Hienoa, yksi yhteistyökontakti lisää. Rengasrumban jälkeen kävimme vielä auttamassa Vesaa muuttotalkoissa, ja sitten pääsimme kotusti matkaan noin kello 18. Ajoimme ensin Lahteen, jossa punnitsimme automme, koska sitten edellisen punnituksen se oli kokenut muutoksia. Auto havaittiin alipainoiseksi, joten joutuisimme asentamaan siihen lisäpainoja ennen kisaa. Matkan ajan pohdimme kuinka tuon nyt sitten toteuttaisi, ja päädyimme asentamaan painot "takapenkille".




Motoparkiin saavuttiin n. klo 23 ja siitä nelisen tuntia eteenpäin menikin rälläköidessä, poratessa, vasaroidessa ja äheltäessä. Hyvä kuitenkin tuli, ja tiimikin sai muutaman tunnin unta ennen päivän kisaa.




Lähdin ajamaan aika-ajoja, ja auton kokemat alustamuutokset tuntuivat ihan hyvältä. Kone vaan ei oikein sykkinyt miljoonaa, mutta kyllä siinäkin jonkun verran oli potkua. Olimme sopineet, että ajaisin sessiosta noin puolet, jonka jälkeen toisin auton vaihtoon ja loput Nikolle ajettavaksi. Se taisi olla sijoituksen kannalta pienoinen virhe, sillä loppua kohti ruuhka vaikutti hellittävän ja kaikki parantavan aikojaan. Olimme sisään tullessani sijalla 8. vaikken saanut yhtään täysin puhdasta kierrosta alle, mutta lopullisissa tuloksissa tipuimme sijalle 19. Asia ei sinäänsä vaikuttanut lopulta hirveästi meidän lopputulokseen.




Tommi lähti ajamaan ensimmäistä stinttiä, ja kamppaili menestyksekkäästi mm. Yaccon kanssa, ja tuli ihan hyvistä asemista varikolle tankkaukseen. Tankkauksen yhteydessä tuli taas esiin organisointimme puutteet kun Vesa huitoi tankkausalueella käsillään minne tulla, minä seisoin tankkausalueen rajalla näyttämässä mihin pysähtyä ja Tommi ei huomannut alueen rajaa, vaan ajoi sisään. Työnsimme Nikon kanssa auton takaisin ulos alueelta ja sitten sisään tankattavaksi, mutta siitä huolimatta saimme virheestä stop and go:n. Moraalisesti kyseenalainen stoppari mielestämme, mutta tapahtuihan siinä ilmeinen virhe...

Tommin jälkeen ajovuorossa oli Vesa, joka tuli nauttimaan stopparin mutta ilmeisesti ajoi sisään jotenkin virheellisesti, ja nyt meille ehdoteltiin jo mustaa lippua.:) Tommi kävi selvittämässä asiaa, ja kilpailu jatkui osaltamme normaalisti kunnes Vesa tuli varikolle valittamaan etupään kolinaa. Epäilimme Vesan viittaavan tuntemaamme pikku naputukseen ja olimme jo käskemässä takaisin radalle haukkujen kera, kun naapuritiimin kuski tuli kertomaan, että takarenkaamme väpättää. Uups, vasen takarengas oli melkein irti, joten ristikkoavainta peliin ja vasta sitten Vesa radalle.



Kolmantena ajovuorossa oli Antti, joka jatkoi osoittamaansa hyvää yhteis- ja tiimihenkeä ajamalla ihan hyvän stintin. Mitä nyt taisi kerran pari spinnata, mutta ei meillä lasketa.

Jossain näillä main huomasimme parin pilttuun päässä majailleen poliisien auton tulleen varikolle teknisten murheiden vuoksi. Poliisia pitää tietenkin aina auttaa, joten kävimme katsomassa olisimmeko osanneet antaa apua. Vika oli öljynpaineiden katoaminen kovassa kaarreajossa. Emme osanneet lopulta antaa muuta kuin heille jo itsestään selvän neuvon: alentakaa tilannenopeuksia.:)

Neljäntenä ajoi Niko, ja ilmeisen kovaa ajoikin, koska tuli laskettua aiemmin tankkaukseen. Homma meni hiemen käteen, koska tiimi oli vasta valumassa tankkausalueelle kun Niko jo työnsi autoa parkkiin. Ei tartte auttaa!

Lähdin viidennelle stintille, ja auto tuntui hyvältä paitsi vaihdekeppi jotenkin joustavalta. Eipä aikaakaan, niin nuppi katkesi ja jäi roikkumaan nahanpalasesta. Repäisin nupin irti ja jatkoin tyngällä. Koko stintti oli uskomatonta nautiskelua, vaikka jälkeenpäin ajoista näki että parantuneista linjoista huolimatta auto ei enää sulaneilla renkailla mennyt yhtä nopeasti kuin mitä jopa aika-ajon ruuhkassa. Luulin ajavani ainakin pari sekuntia paremmin, mutta itse asiassa ajoin hieman hitaammin. No, kaikki tämä osoittautui toisarvoiseksi kun ajassa 4h 7min pamahti takasuoran päässä kuin lekalla olisi pohjaan lyöty. Autoon tuli pieni värinä, ja aloin huolestua. Samaan syssyyn tuli SC, ja ajoin sisään.

Tommi istuutui autoon, mutta päätimme ensin kurkata auton alle. Kai siellä joku kävikin, mutta mitään ei osunut ensivilkaisulla silmään. Oikea etujarru oli kuitenkin jumissa, ja siihen vaihdettiin palat. Tommi kävi ajamassa pari kierrosta ja linkutti auton takaisin pilttuuseen vaihteensiirtäjä hajonneena. Nostimme auton ja huomasimme rättinivelen menneen riekaleiksi ja viimeisillä kierroksilla irti lentäneet palaset olivat irroittaneet vaihteensiirtovivun. Keskeytyshän siitä tuli, mutta mieli kuitenkin korkealla koska kaikki saivat ajaa, eikä auto ollut mennyt oikeasti rikki.

Pakkasimme kaluston, ja ajoimme takaisin etelään. Saapuessamme tallille otimme vielä auton ylös ja irroitimme oikean etujarrulevyn. Havaitsimme, että jarrulevy oli loppuunkulunut ja että siinä oli hiusmurtumia. Jarruongelma pitäisi siis ratkoa ennen kaksnelosta.

Seuraavina päivinä alkoi valjeta, että jarruongelma ei ihan noin vaan ratkeaisikaan, varsinkaan kun vasenkin levy osoittautui loppuunkuluneeksi ja murtuneeksi. Lisäksi kaksi potentiaalista vuokrakuskia ilmoittivat kaksnelosen jäävän väliin. Näin ollen teimme päätöksen jättää kaksnelonen väliin.

Tommi selvitti jarruongelmaa vuorotta, ja kävimme yhdessä US Partsissa ostamassa uudet Wilwoodin 8-pulttiset laikat. Vanhoissamme oli 10-pulttinen kiinnitys, joten keskiöitämme pitäisi vielä työstää pulttijaon ja lisäksi näköjään myös sorvata sovitus kohdilleen.



Hain samalla 7.7. myös uuden rättinivelen, ja painuimme Tommin kanssa auton alle koko illaksi ihan yötä myöten. Kauppareissuista laskien poltimme noin 8 tuntia mieheen, mutta saimmekin sitten tehtyä autoon kakkospenkin kiinnityksen vyölenkkeineen, säädettyä etupään kulmat uusiksi ja hahmoteltua uuden rättinivelen paikoilleen.



Seuraavana päivänä Vesa kävi ostamassa rättinivelen kiinnityspultit ja vaihteensiirtäjään tarvittavat lukkorenkaat. Sunnuntaina 9.7. sitten minä ja Vesa vietimme kuutisen tuntia vieden jarrulevyt keskiöineen koneistajalle, tehden penkin kiinnityksen loppuun ja kiinnittäen rättinivelen ja vaihteensiirtäjän.



Tästä olisi taas hyvä jatkaa.




Torstaina kävin hakemassa levyt koneistajalta, ja perjantaina 14.7. kävin hakemassa Uudenmaan Pultista kiinnityspultit levyn ja keskiön välille. Levy ja keskiö ovat kiinnitetyt kahdeksalla M8x30 (10.9) ruuvilla ja metallilukomutterilla, ja pulttien molemmissa päissä on vielä lautasprikat. Sehr gut.



Perjantaina asensimme Nikon kanssa jarrut paikoilleen, Nikon ensin putsattua ne. Asensimme myös sammuttimen uudelleen, koska vanha paikka ei enää käy kakkospenkin takia. Pulttien hakuineen mulla paloi noin 7 tuntia ja Nikollakin reilut neljä tuntia.




Puhdas jarrusatula.



Miten se nyt ei meinaa millään istua?!



Menihän ne sinne!



Autossa on vielä aika paljon puuhaa ennen kuin sillä voi ajaa radalla.