Ahveniston Musta Sunnuntai

Olimme asettaneet Ahveniston kilpailun kauden päätapahtumaksemme jätettyämme kaksnelosen väliin. Kilpailua silmällä pitäen tehtiin kaikki valmistautumistoimet vimpan päälle. Oiottiin keulan rakenteet puskuria, hiekkapeltiä, lokaria ja vääntynyttä etupalkkia myöten. Koneistettiin etujarrut taas, ettei niissä vaan ole heittoa. Ostettiin ja rengastettiin auto Ässillä, jotka vielä ajettiin lauantaina sisään kuten ohjeet oli. Kaiken piti olla hyvin tehty, ja kilpailulta oli lupa odottaa paljon.

Kilpailuun joukkueessa oli ilmoitettu Jussi, Tommi, Niko ja Vesa, sekä vuokrapaikoilla Jukka Pakkanen ja Antti Virkkunen. Lauantain harjoituspäivänä Antti kiskaisi auton pihalle kuutosmutkassa, ja molemmat puskurit sekä etulokari ottivat taas siipeensä. Onneksi vältyimme isommilta ongelmilta.

Kisapäivän aamuna tiimi aloitti palaverilla, jossa kaikki ripitettiin ja vannotettiin että radalla otetaan iisisti. Siellä olisi myös stasin agentteja, jotka ilmiantavat kisajohdolle (Tommi ja Jussi), mikäli radalla riekutaan. Ilmapiiri palaverissa oli vastaanottava, ja usko hyvään kisaan käsinkosketeltava.

Aika-ajossa jäimme koko ajan hieman ruuhkaan, ja sijoitus 30. ajalla 1.39,099 lupaili hauskoja kaksinkamppailuja alkukierroksille. Jussi lähti ensimmäiselle stintille, ja lähtöviivan ylitimme ehkä noin sijalla 32.-33., koska oikeanpuoleisessa jonossa edellä ollut kyttien Peugeot piti älytöntä turvaväliä, ja vasen jono pyyhki ohi jo tornin mutkassa. Pösöstä päästiin ohi heti ykkösmutkassa ulkokautta(?) ja siitä sitten kovaan takaa-ajoon. Ensimmäisten 8 kierroksen aikana sijoitus parani yli kymmenellä ollen 21. kun pääsuoran päässä katosi vaihteet.

Huutoa radioon, että siirtäjä meni ja sitten aloitettiin ensimmäinen remppa. Vaihteiston takapäässä oleva klunssi, johon vaihteensiirtäjä kiinnittyy oli lähtenyt irti. Onneksi meillä oli matkassa varavaihteisto, ja siitä saatiin osa tilalle ja auto taas radalle. Antti ja Tommi tekivät likaisen työn kardaanin irroituksineen päivineen.

Jussi lähti takaisin radalle, vain ajaakseen seuraavat 40km turva-auton perässä. Ykkösmutkassa kun oli japanialaista, ranskalaista ja saksalaista peltiä samassa läjässä. Kohta turva-auton lähdettyä ja Jussin ohitettua pari autoa, varikolta kajahti "201 varikolle", ja kuski meni vaihtoon, jotta kaikki saisivat ajaa. Sillä hetkellä tuntui, ettei ehtinyt ajaa kierrosaikoja vielä ollenkaan, ja että loppukisasta pitää päästä vielä radalle...

Jukka lähti radalle ja pyyhkäisi kohtuullisen onnistuneen stintin ajaen tiimin sisäisen nopeimman kierroksen ajalla 1.38,608.

Seuraavaksi radalle lähetettiin Tommi, joka ehti ajaa kuutisen kierrosta ennen seuraavaa turva-autoa. Pari kierrosta meni jo 1.39,xxx. Turva-auton perässä ajaessa, täysin varoittamatta, ja suoralla radanosalla katkesi autostamme vasemmanpuoleinen alapallonivel, ja eikun hinurin selässä pilttuuseen.

Periksi ei anneta jos tunnelin päässä on valoa, ajattelimme, ja tongimme bussin varaosavarastosta uuden alatukivarren ja aloimme vaihtaa sitä paikoilleen. Samaan syssyyn huomasimme, että nämä maanmainiot joka-kisan-jälkeen-sorvattavat jarrulevymme ovat vasemmalta halki ja oikealtakin säröillä. Perkele.

Lainasimme naapuripilttuusta (#25) jotkut turposaapin jarrulevyt, ja aloimme viritellä niitä kilpuriimme. Hyvä tuli väkisinkin, ja piiiiitkään kestäneen ähellyksen päätteeksi vedettiin pitkää tikkua ja Nikolle jäi lyhyt tikku käteen ja rata kutsui.

Jarrut ilmeisesti olivat ihan hyvät, mutta eipä mennyt kuin puoli kierrosta, ja TOINENKIN alapallonivel katkesi. Tällä kertaa Niko linkutti auton pilttuuseen, ja edessä oli helppo homma kun kerran Jussi oli vaihdon jo kertaalleen harjoitellut. Sisemmän nivelen mutteri vaan oli oikealla puolella hieman veemäisessä paikassa ja sitä jumpatessa joutuivat Jussi ja Tommi jo vuorottelemaan.

Aikaa oli vielä noin puoli tuntia jäljellä, joten Vesa lähetettiin ajamaan kärkeä kiinni. Jotain mystistä oli tapahtunut ja vasen vanne oli lähes irti kun Vesa linkutti parin kierroksen jälkeen varikolle. Tässä vaiheessa kun kävimme etupään liikkuvia osia läpi huomasimme, että vasemmalla edessä jarruputki oli saanut viimeisessa yrityksessä hieman hankausta, ja teimme keskeyttämispäätöksen ajassa 17.54.

Hakemalla kun hakee, niin sitä on pidettävä positiivisena että kaikki nämä puun takaa tulleet vastoinkäymiset osuivat yhteen kisaan. Muuten voisi taas olla moraalin ja motivaation kanssa ongelmia. Alapallojen murtumia analysoitiin, ja syyksi pääteltiin väsyminen tärinään. Aikaisemmissa kisoissa kantikkaiksi jarrutetut renkaat kostautuivat nyt sitten keskeytyksenä.