Ahveniston Musta Sunnuntai

Olimme asettaneet Ahveniston kilpailun kauden päätapahtumaksemme jätettyämme kaksnelosen väliin. Kilpailua silmällä pitäen tehtiin kaikki valmistautumistoimet vimpan päälle. Oiottiin keulan rakenteet puskuria, hiekkapeltiä, lokaria ja vääntynyttä etupalkkia myöten. Koneistettiin etujarrut taas, ettei niissä vaan ole heittoa. Ostettiin ja rengastettiin auto Ässillä, jotka vielä ajettiin lauantaina sisään kuten ohjeet oli. Kaiken piti olla hyvin tehty, ja kilpailulta oli lupa odottaa paljon.

Kilpailuun joukkueessa oli ilmoitettu Jussi, Tommi, Niko ja Vesa, sekä vuokrapaikoilla Jukka Pakkanen ja Antti Virkkunen. Lauantain harjoituspäivänä Antti kiskaisi auton pihalle kuutosmutkassa, ja molemmat puskurit sekä etulokari ottivat taas siipeensä. Onneksi vältyimme isommilta ongelmilta.

Kisapäivän aamuna tiimi aloitti palaverilla, jossa kaikki ripitettiin ja vannotettiin että radalla otetaan iisisti. Siellä olisi myös stasin agentteja, jotka ilmiantavat kisajohdolle (Tommi ja Jussi), mikäli radalla riekutaan. Ilmapiiri palaverissa oli vastaanottava, ja usko hyvään kisaan käsinkosketeltava.

Aika-ajossa jäimme koko ajan hieman ruuhkaan, ja sijoitus 30. ajalla 1.39,099 lupaili hauskoja kaksinkamppailuja alkukierroksille. Jussi lähti ensimmäiselle stintille, ja lähtöviivan ylitimme ehkä noin sijalla 32.-33., koska oikeanpuoleisessa jonossa edellä ollut kyttien Peugeot piti älytöntä turvaväliä, ja vasen jono pyyhki ohi jo tornin mutkassa. Pösöstä päästiin ohi heti ykkösmutkassa ulkokautta(?) ja siitä sitten kovaan takaa-ajoon. Ensimmäisten 8 kierroksen aikana sijoitus parani yli kymmenellä ollen 21. kun pääsuoran päässä katosi vaihteet.

Huutoa radioon, että siirtäjä meni ja sitten aloitettiin ensimmäinen remppa. Vaihteiston takapäässä oleva klunssi, johon vaihteensiirtäjä kiinnittyy oli lähtenyt irti. Onneksi meillä oli matkassa varavaihteisto, ja siitä saatiin osa tilalle ja auto taas radalle. Antti ja Tommi tekivät likaisen työn kardaanin irroituksineen päivineen.

Jussi lähti takaisin radalle, vain ajaakseen seuraavat 40km turva-auton perässä. Ykkösmutkassa kun oli japanialaista, ranskalaista ja saksalaista peltiä samassa läjässä. Kohta turva-auton lähdettyä ja Jussin ohitettua pari autoa, varikolta kajahti "201 varikolle", ja kuski meni vaihtoon, jotta kaikki saisivat ajaa. Sillä hetkellä tuntui, ettei ehtinyt ajaa kierrosaikoja vielä ollenkaan, ja että loppukisasta pitää päästä vielä radalle...

Jukka lähti radalle ja pyyhkäisi kohtuullisen onnistuneen stintin ajaen tiimin sisäisen nopeimman kierroksen ajalla 1.38,608.

Seuraavaksi radalle lähetettiin Tommi, joka ehti ajaa kuutisen kierrosta ennen seuraavaa turva-autoa. Pari kierrosta meni jo 1.39,xxx. Turva-auton perässä ajaessa, täysin varoittamatta, ja suoralla radanosalla katkesi autostamme vasemmanpuoleinen alapallonivel, ja eikun hinurin selässä pilttuuseen.

Periksi ei anneta jos tunnelin päässä on valoa, ajattelimme, ja tongimme bussin varaosavarastosta uuden alatukivarren ja aloimme vaihtaa sitä paikoilleen. Samaan syssyyn huomasimme, että nämä maanmainiot joka-kisan-jälkeen-sorvattavat jarrulevymme ovat vasemmalta halki ja oikealtakin säröillä. Perkele.

Lainasimme naapuripilttuusta (#25) jotkut turposaapin jarrulevyt, ja aloimme viritellä niitä kilpuriimme. Hyvä tuli väkisinkin, ja piiiiitkään kestäneen ähellyksen päätteeksi vedettiin pitkää tikkua ja Nikolle jäi lyhyt tikku käteen ja rata kutsui.

Jarrut ilmeisesti olivat ihan hyvät, mutta eipä mennyt kuin puoli kierrosta, ja TOINENKIN alapallonivel katkesi. Tällä kertaa Niko linkutti auton pilttuuseen, ja edessä oli helppo homma kun kerran Jussi oli vaihdon jo kertaalleen harjoitellut. Sisemmän nivelen mutteri vaan oli oikealla puolella hieman veemäisessä paikassa ja sitä jumpatessa joutuivat Jussi ja Tommi jo vuorottelemaan.

Aikaa oli vielä noin puoli tuntia jäljellä, joten Vesa lähetettiin ajamaan kärkeä kiinni. Jotain mystistä oli tapahtunut ja vasen vanne oli lähes irti kun Vesa linkutti parin kierroksen jälkeen varikolle. Tässä vaiheessa kun kävimme etupään liikkuvia osia läpi huomasimme, että vasemmalla edessä jarruputki oli saanut viimeisessa yrityksessä hieman hankausta, ja teimme keskeyttämispäätöksen ajassa 17.54.

Hakemalla kun hakee, niin sitä on pidettävä positiivisena että kaikki nämä puun takaa tulleet vastoinkäymiset osuivat yhteen kisaan. Muuten voisi taas olla moraalin ja motivaation kanssa ongelmia. Alapallojen murtumia analysoitiin, ja syyksi pääteltiin väsyminen tärinään. Aikaisemmissa kisoissa kantikkaiksi jarrutetut renkaat kostautuivat nyt sitten keskeytyksenä.

Jurvan Endurance Saloon&Racing 9.9.2006

Hyvin menneestä kisasta innostuneena päätimme lähteä heti uudestaan Jurvaan. Välissä ehdimme passata Alastaron kisan aikatauluongelmien takia.

Tällä kertaa kokoonpanonamme oli koko uusi tiimi Henri, Tommi, Jussi, Niko ja Vesa, sekä uskollinen vuokrakuskimme Jukka (kohta se varmaan pehmenee ja liittyy tiimiin).

Suoritimme perjantai-iltana siirtymän kohti Jurvaa jakaen työt tasaisesti. Jussi ja Henri ajoivat, Nikon ja Tommin huolehtiessa että tyyny on hyvin.




Aika-ajot ajoi taas Jussi, ja uudet camberit vaikuttivat ihan kivasti. Ajaksi tuli 1.26,580. Noin kaksi ja puoli sekuntia edelliskertaa nopeammin, ja edelliskisan nopeimpaankin noin kaksi sekuntia. Säädimme rengaslämpöjen perusteella kisaan kuitenkin vähän takaisin.

Henri aloitti kisan, ja ajoi ihan hyviä kierrosaikoja alusta asti. Kunnes sitten reilun kymmenen kierroksen jälkeen päästi sisälenkillä olevassa vasemmalle kääntyvässä neulansilmässä ojaan asti. Tilanteen seurauksena radalle tuli hinuri ja Safety Car, jonka perään muodostuneessa letkassa tapahtui vielä ketjukolari jossa ainakin autot #98 ja #120 vaurioituivat keskeytyskuntoon. Meidän auto hinattiin varikolle ja Henri lähetettiin samantien takaisin radalle.

Seuraavaksi tuleen heitettiin Jukka, joka ajoi taas vakuuttavasti napaten samalla tiimin sisäisen kilpailun nopeimman kierroksen ajalla 1.26,756. Jukan ajaessa sain myös kuuluttajalomakkeen laadittua, ja samalla vähän piruiltua Henrille.:)



Jukan jälkeen ajoi Jussi, ja ajovuoro meni ilman erikoisempia tilanteita. Mitä nyt hitaampia sai tietysti riemukseen ohitella koko ajan. Näkyykö Papayan hajuinen Wunderbaum?



Loppua kohti alkoi kuitenkin kuulumaan kuinka Colway keventää itseään pinnasta käsin pala palalta. Onneksi kuitenkin tiimin sponssivalot näkyivät ja kaukaa!



Tommin lähtiessä neljännelle ajovuorolla varoiteltiin häntä irtoavista pinnan paloista, ja eipä aikaakaan, kun oikea etugummi pamahti. No, onneksi tiimillä oli yksi vararengas mukana vaikka loput olivatkin unohtuneet tallille.



Vesan lähtiessä vuorolleen tiimi oli taas omalla paikallaan kilpailun hermokeskuksessa eli Motorhomessa seuraamassa kisanäyttöä ja mölisemässä radioon.



Jossain vaiheessa Vesa osui ohitettavaan autoon tapauksessa, joka myöhemmin sai tavattomasti mediajulkisuutta Endurance Foorumilla. Vai muka tavattomasti, odottakaas kunnes Karpo ottaa yhteyttä!



Vesan jälkeen vuorossa oli Niko, joka kommentoi ajoaan toteamalla "ei ollut mun päivä". Ei näköjään, kun kerran varikollakin piti ajaa rengasvalliin. No, pääasia että oli hauskaa.

Nikon ajon jälkeen Henri kävi vielä rykäisemässä lyhyen stintin, ja sitten päästiinkin parsimaan autoa kasaan ja lopuksi iskemään kumit kunnolla katuun.



Kuminpolton jälkeen olikin aika poistua varikkoalueelta, ja surauttaa pikavauhtia kotiin.

Jurvan Endurance Saloon 6.8.2006

Kesän hiljaiselon jälkeen osallistuimme Jurvan kisaan elokuun kuudentena. Läksimme edellispäivänä paikalle, ja ajoimme lauantai-iltana muutaman kierroksen testiä. Testeissä oli paikalla Niko, Tommi, Vesa, Jussi ja vuokrakuskimme Jukka Pakkanen. Tiimin jäsenten kokemus Jurvan radasta oli kovin vähäistä, joten harjoittelu tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Illalla söimme Nikon kanssa tonnikalahampurilaiset, ja saimme pakit sekaisin. Olutta ei juuri juotu. Osa tiimistä majoittui bussiin ja osa kuka minnekin. Aamusta paikalle saapui myös Miska.

Aika-ajoissa auto ei vaan kulkenut, ja veikkailimmekin heti ongelman olevan etupään cambereissa. Aika 1.29,050 ei ollut kovin kaksinen.

Heti alussa saimme mustan lipun Jussin ohittaessa keltaisilla lipuilla kohteliaasti tietä antaneen kilpakumppanin.



Muuten kisa menikin ihan mukavasti vuorojen mennessä järjestyksessä Niko, Vesa, Tommi, Jukka, Miska ja vielä kerran Niko.




Kaikilla oli omat tilanteensa, ja kävipä auto pariin kertaan ainakin Jussin ja Nikon toimesta ulkonakin. Hinauksilta vältyttiin ja lopussa Niko voitti vielä MCRT:n murskaavalla puolen sekunnin marginaalilla.

Kilpailussa tiimin nopeimman kierroksen ajoi Jussi ajan ollessa 1.28,423. Ei hyvä.

Varikolla oli oikein mukavan kuuma kesäpäivä, joten ei valittamista.

Tiimin uusi kokoonpano

Paljon on taas virranut vettä jäähdytyskanavissa sitten edellisen raportin.

Heinäkuussa Miska joutui tarkistamaan mahdollisuuksiaan osallistua tiimitoimintaan, ja joutui tunnustamaan alkavan talonrakennuksen sitovan hänen rajalliset resurssinsa sen verran täysimääräisesti, että kilpa-autoilun oli jäätävä. Osuuden Miska myi uudelle jäsenellemme Henrille, ja tällä hetkellä vasen takaikkuna näyttääkin tältä:



Tästä on hyvä jatkaa, ja etsiä tiimiin vielä se kuudes jäsen. Nykyinen ratkaisu on kuitenkin kasata peruskokoonpano viidestä omistajajäsenestä, ja sitten ajattaa vuokrakuskeja lisäksi.