Ahveniston onnistuminen

Ahveniston kisa meni yhdellä sanalla sanoen hyvin.

Perjantaina meiltä meni kardaanin tukilaakeri, ja treenit muuttuivat korjaussessioksi. Laakerin hajotessa auto suistui rengasvalliin, mutta onneksi Arille eikä edes autolle tullut juurikaan vaurioita.

Lauantaina päästiin kisaan mukaan tynkäjoukkueella Ari, Jussi, Tommi ja luottovuokrakuski Jukka. Teamin tähtikuljettajat Henri ja Matti olivat estyneitä loukkaantumisen ja formulamatkailun vuoksi.

Jussi rykäisi aika-ajoissa 5 kierrosta, joista vain yksi edes likipitäen ehjä, ja sai ruudun 15/50. Noilla viidellä kierroksella oli Joyriden puolelta havaittavissa jonkinlaista kovuuden hakemista, ehkä johtuen siitä että he olivat joutuneet Motoparkissa kohtuullisen syyttöminä kärsimään teamin jo jättäneiden kolaroinneista. Joyriden aika-ajokuski paukutteli pari kertaa kylkiä, mutta väärälle kuskille. Vaan löytyipä ratista muukin suunta kuin Baijerin pelti siinä vaiheessa, kun kolistelun jatkaminen olisi tn. vienyt Hondurasin varikonmäen kaiteisiin vaurioseurauksin.

Loput aika-ajon kierroksista ajoi Jukka hakien tuntumaa autoon.

Startti sujui ihan hyvin, vaikka #34 pääsikin ohi, niin ettei Jussi edes saanut sitä kuitattua takaisin. Tuossa oli osansa myös #34:n kovalla peittelyllä. Muuten Jussi taisi parantaa sijaamme muutamalla pykälällä stintin aikana, ja kellotti tiimin nopeimman kierrosajan 1.37,365 (kierros 4).

Jukka ajoi toisen stintin ihan putkeen, paitsi että hieroi autoa hieman rengasvalleihin. Paras aika oli 1.38,993 (kierros 61).

Tommin ajama kolmas stintti jäi vajaaksi pääasiassa Jussin ja Jukan katsoessa turva-auton tultua radalle, että meidänkin olisi syytä käyttää tämä tankkausajankohta hyödyksi. Emme kuitenkaan saaneet kaikkea 20 litraa mahtumaan autoon. Paras aika 1.40,625 (kierros 80).

Arin ajama neljäs stintti meni mollisävyisissä merkeissä Arin kamppaillessa kuumetta ja päänsärkyä vastaan. Kierrosajat olivat pari sekuntia muita hitaampia, mutta kokonaisuutena kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Auto tuli ehjänä vaihtoon, ainoastaan taas hieman liian aikaisin (oliko taas turva-auto kehissä?). Emme taaskaan saaneet kaikkea polttoainetta mahtumaan tankkiin. Paras aika 1.42,954 (kierros 105).

Jukan ajama viides stintti meni sekin ihan putkeen, pl. pienet spinnailut. Stintin alussa crewchief Jussi teki päätöksen, että kaksi viimeistä tuntia yritetään ajaa käytettävissä olevalla 46 litralla, ja Jukka sai ohjeen ajaa polttoainetta hieman säästäen, ja Tommi tulisi jäämään viimeiseksi kuskiksi, eikä Jussi ajamaan lainkaan seitsemättä ankkurivuoroa. Myöhäinen tankkaus kuitenkin tuli väsyneelle tiimille "tilaamatta ja yllättäen", eikä paikalla ollut kuin Tommi tankkaamaan. Kasetti jäi vaihtamatta, mutta muuten auto pääsi radalle ihan aikataulussa. Paras aika 1.38,442 (kierros 136).

Tommin ajama kuutosstintti meni varsinkin loppua kohti himmailun merkeissä, ja tiimi menetti pari sijaa säästöliekkeilyn takia. Lopulta loppui vielä polttoaine viisi minuttia ennen ruutulippua, ja sijoitukseksi jäi 19/50.Ihan hyvä tuokin, mutta seuraaviin kisoihin jäi kytemään kipinä parantaa, koska kympin sakkiinkin oli ihan realistiset saumat. Tankkausten kanssa pitää skarpata. Paras aika 1,39,682 (kierros 181).

Kisassa ajoimme kierroksia seuraavasti:

Jussi 35
Jukka 69
Tommi 59
Ari 32
Yhteensä 195

Eli Jukka ainakin sai todella vastinetta rahoilleen.

Tiimien fuusioituminen

Maximum Atak Racing Teamin vanha kilpuri otti 7.7. ajetussa Motoparkin kisassa rankasti selkäänsä kahden kolarin muodossa. Kolareita seurasi välittömästi kolaroineiden kuljettajien lopettamisilmoitukset. Tai ehkä se auto ei niinkään kärsinyt, vaan tallitonttujen tutkapari ja tiimiä ikioptimistisesti kohti valoisampaa tulevaisuutta ohjastavat Tommi ja Jussi. Auto on vain peltiä, ja sen korjaamiseen ei mennyt jatkavilta jäseniltä kuin ehkä sata - kaksisataa tallituntia, mutta moraaliin iski kovasti päästä taas korjaamaan turhia vaurioita. Olisi keksittävä keino pitää auto valkoisten välissä, ja alittaa mustavalkoruudullinen rutiininomaisesti. Yllä oli sitten myös meriselitys kaksnelosen tämänvuotiseen poissaoloon...

Sattumalla on aina osansa pelissä, ja niin nytkin. Kesäisellä asuntomessuretkellä vastaan käveli Ari entisestä Bemu-tiimistä, ja kävi ilmi että hänellä ja Matilla olisi vielä kovastikin ajohaluja jäljellä. Tästä lähti juna vääjäämättä liikkeelle, ja pian Maximum Atakin jatkava kaarti ostikin kolarikallet ulos, ja myi osuudet eteenpäin Arille ja Matille. E36 323i Coupén ympärille rakentuisi voittajajoukkue - näin päätettiin. Nyt E36-projekti etenee jo kovaa vauhtia, ja auto tullaan näkemään radoilla heti kun se on valmis, eli tn. kauden 2008 alussa.

Kauden 2007 syksy mennään korjatulla E30:llä, joka on koko ajan myynnissä.

Uusi kilpuri, E36 323i Coupé

Kausi 2007 on alkanut sellaisella vauhdilla, että heikkoja huimaisi - jos tiimissä sellaisia olisi.:)
Olemme testanneet kolme kertaa, eli BMW-kerhon ratapäivillä 12.5. Ahvenistolla, TAK:n ratapäivillä 21.5. Ahvenistolla, sekä 8.6. Alastarolla. Viimeisimpänä osallistuimme Alastarossa ajettuun 6h kisaan 10.6. Tuosta kisasta tulee vielä oma raporttinsa.

Alastaron treeneissä meille tarjottiin mahdollisuutta siirtyä kalustonpäivityksessä sanoista tekoihin, ja kilpailun jälkeisenä iltana olimmekin jo suorittamassa katselmusta Oili Jalosen pihassa. Kaupathan siitä autosta tehtiin, ja nyt kesän ohjelmassa onkin sekä vanhalla autolla kilpailua, että uuden auton saaminen radalle.

Kauden 2006 loppu

Jaahas,

Sitä on taas syytä kirjoitella jotain löpinää tännekin, etteivät fanit täysin meitä hylkää.

Kausi 2006 laitettiin taas pakettiin osallistumalla Alastarolla ajettuun Truck Endurance -kisaan, jonka kesto oli 4h. Joukkueessamme ajoivat omaa väkeä Tommi, Vesa, Niko ja Jussi, sekä sitten vielä luottovuokralaiset Antti ja Jukka. Tuo Truck tuossa kilpailun nimessä taisi tarkoittaa sitä, että radan liukkaus varmistetaan ajattamalla kilpa-autoja ennen dieseliä vuotavia kilpakuorma-autoja. Parin Truck Endurancen kokemuksella olen sitä mieltä, että kuorma-autojen jälkeen rata pitäisi pestä dieselistä, tai sitten ajattaa kuorma-autot viikonlopun viimeisenä lähtönä.

Kisaa ennen meillä oli kosolti nikkaroimista, olihan aarteemme vaurioitunut Ahvenistolla sentään jonkun verran. Onnellisesti olen jo unohtanut kaiken sen ähellyksen, mutta kyllä sitä taisi aikalailla olla. Joka tapauksessa porukkalla kun tehtiin, niin ei edes harmittanut.

Kisaan lähdettiin yöllä, ja oltiin sitten aamulla perillä herättäen varikolla yöpyjät 680 kuutiotuumaisen möyheillä äänillä. Siinä sitten tovi kaivettiin nenää, nukuttiin jne. Aamu valkeni sateisena, ja koleana. Onneksi oli motorhome (jossa vielä tiimin logo hianosti maalattuna).

Tommi ajoi aika-ajot ansaiten lisänimen ulosvetäjä. Sijoitus jäi vieläpä heikoksi. Ennen kisaa saimme vielä harjoitella navan vaihtamista. Syy tähän oli se, että yksi pinnapultti meni rikki, ja uutta ei ollut. Näin ollen koko napa vaihtoon.

Ajovuoroista on incar-pätkätkin olemassa, ja netissäkin ne ovat olleet ladattavissa. Ne tulevat kuitenkin myöhemmin näkyviin uusille sivuillemme www.maximumatak.fi.

Kisa meni kuitenkin kokonaisuudessaan ihan mukavasti, eikä autokaan hajonnut.

Lokakuun kylmyydessä veimme sitten vielä kilpurin perinteisesti Mikkeliin viritettäväksi, ja koko pitkäksi talveksi unohdettavaksi. Vaan eipä mitään! Tänä vuonna on jo tapahtunut vaikka mitä, ja niinpä hemmottelemmekin fanejamme päivittämällä blogia pitkin viikkoa. Sunnuntaina sitten räjähtää!

Ahveniston Musta Sunnuntai

Olimme asettaneet Ahveniston kilpailun kauden päätapahtumaksemme jätettyämme kaksnelosen väliin. Kilpailua silmällä pitäen tehtiin kaikki valmistautumistoimet vimpan päälle. Oiottiin keulan rakenteet puskuria, hiekkapeltiä, lokaria ja vääntynyttä etupalkkia myöten. Koneistettiin etujarrut taas, ettei niissä vaan ole heittoa. Ostettiin ja rengastettiin auto Ässillä, jotka vielä ajettiin lauantaina sisään kuten ohjeet oli. Kaiken piti olla hyvin tehty, ja kilpailulta oli lupa odottaa paljon.

Kilpailuun joukkueessa oli ilmoitettu Jussi, Tommi, Niko ja Vesa, sekä vuokrapaikoilla Jukka Pakkanen ja Antti Virkkunen. Lauantain harjoituspäivänä Antti kiskaisi auton pihalle kuutosmutkassa, ja molemmat puskurit sekä etulokari ottivat taas siipeensä. Onneksi vältyimme isommilta ongelmilta.

Kisapäivän aamuna tiimi aloitti palaverilla, jossa kaikki ripitettiin ja vannotettiin että radalla otetaan iisisti. Siellä olisi myös stasin agentteja, jotka ilmiantavat kisajohdolle (Tommi ja Jussi), mikäli radalla riekutaan. Ilmapiiri palaverissa oli vastaanottava, ja usko hyvään kisaan käsinkosketeltava.

Aika-ajossa jäimme koko ajan hieman ruuhkaan, ja sijoitus 30. ajalla 1.39,099 lupaili hauskoja kaksinkamppailuja alkukierroksille. Jussi lähti ensimmäiselle stintille, ja lähtöviivan ylitimme ehkä noin sijalla 32.-33., koska oikeanpuoleisessa jonossa edellä ollut kyttien Peugeot piti älytöntä turvaväliä, ja vasen jono pyyhki ohi jo tornin mutkassa. Pösöstä päästiin ohi heti ykkösmutkassa ulkokautta(?) ja siitä sitten kovaan takaa-ajoon. Ensimmäisten 8 kierroksen aikana sijoitus parani yli kymmenellä ollen 21. kun pääsuoran päässä katosi vaihteet.

Huutoa radioon, että siirtäjä meni ja sitten aloitettiin ensimmäinen remppa. Vaihteiston takapäässä oleva klunssi, johon vaihteensiirtäjä kiinnittyy oli lähtenyt irti. Onneksi meillä oli matkassa varavaihteisto, ja siitä saatiin osa tilalle ja auto taas radalle. Antti ja Tommi tekivät likaisen työn kardaanin irroituksineen päivineen.

Jussi lähti takaisin radalle, vain ajaakseen seuraavat 40km turva-auton perässä. Ykkösmutkassa kun oli japanialaista, ranskalaista ja saksalaista peltiä samassa läjässä. Kohta turva-auton lähdettyä ja Jussin ohitettua pari autoa, varikolta kajahti "201 varikolle", ja kuski meni vaihtoon, jotta kaikki saisivat ajaa. Sillä hetkellä tuntui, ettei ehtinyt ajaa kierrosaikoja vielä ollenkaan, ja että loppukisasta pitää päästä vielä radalle...

Jukka lähti radalle ja pyyhkäisi kohtuullisen onnistuneen stintin ajaen tiimin sisäisen nopeimman kierroksen ajalla 1.38,608.

Seuraavaksi radalle lähetettiin Tommi, joka ehti ajaa kuutisen kierrosta ennen seuraavaa turva-autoa. Pari kierrosta meni jo 1.39,xxx. Turva-auton perässä ajaessa, täysin varoittamatta, ja suoralla radanosalla katkesi autostamme vasemmanpuoleinen alapallonivel, ja eikun hinurin selässä pilttuuseen.

Periksi ei anneta jos tunnelin päässä on valoa, ajattelimme, ja tongimme bussin varaosavarastosta uuden alatukivarren ja aloimme vaihtaa sitä paikoilleen. Samaan syssyyn huomasimme, että nämä maanmainiot joka-kisan-jälkeen-sorvattavat jarrulevymme ovat vasemmalta halki ja oikealtakin säröillä. Perkele.

Lainasimme naapuripilttuusta (#25) jotkut turposaapin jarrulevyt, ja aloimme viritellä niitä kilpuriimme. Hyvä tuli väkisinkin, ja piiiiitkään kestäneen ähellyksen päätteeksi vedettiin pitkää tikkua ja Nikolle jäi lyhyt tikku käteen ja rata kutsui.

Jarrut ilmeisesti olivat ihan hyvät, mutta eipä mennyt kuin puoli kierrosta, ja TOINENKIN alapallonivel katkesi. Tällä kertaa Niko linkutti auton pilttuuseen, ja edessä oli helppo homma kun kerran Jussi oli vaihdon jo kertaalleen harjoitellut. Sisemmän nivelen mutteri vaan oli oikealla puolella hieman veemäisessä paikassa ja sitä jumpatessa joutuivat Jussi ja Tommi jo vuorottelemaan.

Aikaa oli vielä noin puoli tuntia jäljellä, joten Vesa lähetettiin ajamaan kärkeä kiinni. Jotain mystistä oli tapahtunut ja vasen vanne oli lähes irti kun Vesa linkutti parin kierroksen jälkeen varikolle. Tässä vaiheessa kun kävimme etupään liikkuvia osia läpi huomasimme, että vasemmalla edessä jarruputki oli saanut viimeisessa yrityksessä hieman hankausta, ja teimme keskeyttämispäätöksen ajassa 17.54.

Hakemalla kun hakee, niin sitä on pidettävä positiivisena että kaikki nämä puun takaa tulleet vastoinkäymiset osuivat yhteen kisaan. Muuten voisi taas olla moraalin ja motivaation kanssa ongelmia. Alapallojen murtumia analysoitiin, ja syyksi pääteltiin väsyminen tärinään. Aikaisemmissa kisoissa kantikkaiksi jarrutetut renkaat kostautuivat nyt sitten keskeytyksenä.

Jurvan Endurance Saloon&Racing 9.9.2006

Hyvin menneestä kisasta innostuneena päätimme lähteä heti uudestaan Jurvaan. Välissä ehdimme passata Alastaron kisan aikatauluongelmien takia.

Tällä kertaa kokoonpanonamme oli koko uusi tiimi Henri, Tommi, Jussi, Niko ja Vesa, sekä uskollinen vuokrakuskimme Jukka (kohta se varmaan pehmenee ja liittyy tiimiin).

Suoritimme perjantai-iltana siirtymän kohti Jurvaa jakaen työt tasaisesti. Jussi ja Henri ajoivat, Nikon ja Tommin huolehtiessa että tyyny on hyvin.




Aika-ajot ajoi taas Jussi, ja uudet camberit vaikuttivat ihan kivasti. Ajaksi tuli 1.26,580. Noin kaksi ja puoli sekuntia edelliskertaa nopeammin, ja edelliskisan nopeimpaankin noin kaksi sekuntia. Säädimme rengaslämpöjen perusteella kisaan kuitenkin vähän takaisin.

Henri aloitti kisan, ja ajoi ihan hyviä kierrosaikoja alusta asti. Kunnes sitten reilun kymmenen kierroksen jälkeen päästi sisälenkillä olevassa vasemmalle kääntyvässä neulansilmässä ojaan asti. Tilanteen seurauksena radalle tuli hinuri ja Safety Car, jonka perään muodostuneessa letkassa tapahtui vielä ketjukolari jossa ainakin autot #98 ja #120 vaurioituivat keskeytyskuntoon. Meidän auto hinattiin varikolle ja Henri lähetettiin samantien takaisin radalle.

Seuraavaksi tuleen heitettiin Jukka, joka ajoi taas vakuuttavasti napaten samalla tiimin sisäisen kilpailun nopeimman kierroksen ajalla 1.26,756. Jukan ajaessa sain myös kuuluttajalomakkeen laadittua, ja samalla vähän piruiltua Henrille.:)



Jukan jälkeen ajoi Jussi, ja ajovuoro meni ilman erikoisempia tilanteita. Mitä nyt hitaampia sai tietysti riemukseen ohitella koko ajan. Näkyykö Papayan hajuinen Wunderbaum?



Loppua kohti alkoi kuitenkin kuulumaan kuinka Colway keventää itseään pinnasta käsin pala palalta. Onneksi kuitenkin tiimin sponssivalot näkyivät ja kaukaa!



Tommin lähtiessä neljännelle ajovuorolla varoiteltiin häntä irtoavista pinnan paloista, ja eipä aikaakaan, kun oikea etugummi pamahti. No, onneksi tiimillä oli yksi vararengas mukana vaikka loput olivatkin unohtuneet tallille.



Vesan lähtiessä vuorolleen tiimi oli taas omalla paikallaan kilpailun hermokeskuksessa eli Motorhomessa seuraamassa kisanäyttöä ja mölisemässä radioon.



Jossain vaiheessa Vesa osui ohitettavaan autoon tapauksessa, joka myöhemmin sai tavattomasti mediajulkisuutta Endurance Foorumilla. Vai muka tavattomasti, odottakaas kunnes Karpo ottaa yhteyttä!



Vesan jälkeen vuorossa oli Niko, joka kommentoi ajoaan toteamalla "ei ollut mun päivä". Ei näköjään, kun kerran varikollakin piti ajaa rengasvalliin. No, pääasia että oli hauskaa.

Nikon ajon jälkeen Henri kävi vielä rykäisemässä lyhyen stintin, ja sitten päästiinkin parsimaan autoa kasaan ja lopuksi iskemään kumit kunnolla katuun.



Kuminpolton jälkeen olikin aika poistua varikkoalueelta, ja surauttaa pikavauhtia kotiin.

Jurvan Endurance Saloon 6.8.2006

Kesän hiljaiselon jälkeen osallistuimme Jurvan kisaan elokuun kuudentena. Läksimme edellispäivänä paikalle, ja ajoimme lauantai-iltana muutaman kierroksen testiä. Testeissä oli paikalla Niko, Tommi, Vesa, Jussi ja vuokrakuskimme Jukka Pakkanen. Tiimin jäsenten kokemus Jurvan radasta oli kovin vähäistä, joten harjoittelu tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Illalla söimme Nikon kanssa tonnikalahampurilaiset, ja saimme pakit sekaisin. Olutta ei juuri juotu. Osa tiimistä majoittui bussiin ja osa kuka minnekin. Aamusta paikalle saapui myös Miska.

Aika-ajoissa auto ei vaan kulkenut, ja veikkailimmekin heti ongelman olevan etupään cambereissa. Aika 1.29,050 ei ollut kovin kaksinen.

Heti alussa saimme mustan lipun Jussin ohittaessa keltaisilla lipuilla kohteliaasti tietä antaneen kilpakumppanin.



Muuten kisa menikin ihan mukavasti vuorojen mennessä järjestyksessä Niko, Vesa, Tommi, Jukka, Miska ja vielä kerran Niko.




Kaikilla oli omat tilanteensa, ja kävipä auto pariin kertaan ainakin Jussin ja Nikon toimesta ulkonakin. Hinauksilta vältyttiin ja lopussa Niko voitti vielä MCRT:n murskaavalla puolen sekunnin marginaalilla.

Kilpailussa tiimin nopeimman kierroksen ajoi Jussi ajan ollessa 1.28,423. Ei hyvä.

Varikolla oli oikein mukavan kuuma kesäpäivä, joten ei valittamista.