Matka Turkkuseen

Matka alkoi loistavasti, kun bussin koplingin huoltotarpeen ilmaisin (tulta pakoputkesta) ilmoitti ongelmista.

Haa, sille pitää tehdä taas sadantaituhannen kilometrin koplinkihuolto. Onneksi sen tekeminen on helppoa ja hauskaa, kun britti-insinööri on suunnitellut jokaisen mutterin ja pultin erikokoisiksi. Leyland-Williamsin nohevat tallitontut kuitenkin saivat vartin homman tehtyä alle puoleen tuntiin. Tämä lupaa hyvää kisaa silmällä pitäen.

Matka menikin sitten joutuisasti tankatessa, ja perillä meitä odotti iloinen paikallinen sikafarmari.


















Tiimiläiset keskeyttivät öisen esikisan yksitellen, ja viimeisenä pöydillä tanssi Vesa parjaten paikallista Ahvenaa "ei sull kuitenkka mitää nakei ole - myyrä!"

Ny-ny-nykiminen

Kasattuamme koneen, menimme ja testasimme tietenkin heti nykiikö auto. Kyllä nyki.

Aloimme pitkän ja työteliään taistelun asian ratkaisemiseksi. Haimme Rännäriltä osan toisensa jälkeen ja vaihtelimme niitä tuloksetta. Ilmamassamittari, virranjakajan kansi, tulpanjohdot, puola ja jopa surullisen kuuluisa takuumätä Puolan johto osoittautuivat ehjiksi.

Bensapuolella kävimme läpi molemmat kerääjäpumput, korkeapainepumpun, bensanpaineen säätimen, tankin ja kerääjäsäiliön. Ei auttanut.

Jokaisen kokeilun välissä pyöritimme autoa pihassa oikealle, ja aina kun painoi kaasun pohjaan auto pätki.

Turun katuratakisan perumispäivä meni ohi, eikä ongelma ollut ratkennut. Uhosin, että kyllä mä ajan sen sinne ruudukkoon vaikka vähän nykisikin. Epäilin tosin itsekin mahdollisuuksiani, varsinkin kun radan kartta julkaistiin, ja siellä ajettaisiin liki koko ajan oikealle kääntyen...

Perjantaina 7.10. pakkasin kilpurin bussiin ja ajoin Bemuosan pihaan debuggaamaan. Kysyin ensiksi ecua lainaan, eikä vika ollut siinä. Seuraavaksi hälytin Juhan paikalle, ja aloimme vaihtamaan koko johtosarjaa. Tunnin päästä huomasimme ettei vika ollut siinäkään. Hmmm... Anturin johdot askin kyljesta, vaihtoon! Eikä vika ollut sielläkään.

Viimeisenä kokeilimme sitä mitä meille oli jo ajat sitten ehdoteltu, kaasuläpän asentotunnistinta. Hei, tää ei kyllä enää nyi... Tarkastelimme vanhaa tunnistinta ja huomasimme sen sisällä lilluvan aika paljon öljyä. Ilmeisesti kaasuläpän akselin o-rengas oli pettänyt ja öljy tuhonnut tunnistimen.

Varuiksi vedimme vielä huohotinputken erilliseen säiliöön, ettemme menettäisi tätäkin tunnistinta.

Lopuksi sitten soittoja lopputiimille ja ilmoitus Turun toteutumisesta toimivalla autolla. Alakulo teknisistä ongelmista oli jo niin paha, että suhtautuminen kisareissun toteutumiseen vaihteli riemunkiljahduksista kommentteihin "voi v***u, toivoin jo ettei olisi tarvinnut lähteä".

Päättäväisinä siirryimme kuitenkin Tommin kanssa kaluston pakkaamiseen ja auton punnitukseen. Punttasimme auton 30kg ylipainoiseksi, mutta arvelimme että on ihan reilua antaa muille sen verran tasoitusta. Kuljettajistamme kuitenkin kaikki muut paitsi minä painavat alle 100 kiloa.

Koneen korjausta ja auton ehostusta

Ahveniston testien jälkeen saatoimme olla tyytyväisiä auton ajettavuuteen, paitsi moottorin osalta. Moottori pätki mystisesti aina oikealle kääntyessä, eikä asialle tuntunut olevan mitään selitystä.

Ahveniston varikolla meille paljastui, että vedet ja öljyt menevät sekaisin. Arvelimme pätkimisenkin johtuvan tästä, ja uskoimme kansipahvin vaihdon korjaavan ongelman.

Kansipahvi kuitenkin osoittautui ehjäksi, joten vika oli siis jossain muualla. Tiimin sisällä oli näkemyseroja aiheesta, ja syyksi veikkailtiin jopa lohkon pettämistä, ja korjaustoimenpiteenä nähtiin mahdolliseksi ainoastaan uuden koneen hankkiminen.

Kansivikaa epäilevä osa kuitenkin sai tahtonsa läpi, ja irroitettu kansi vietiin koeponnistukseen, jossa ilmeni varsin yleinen halkeama laakeripukin juuressa. Kansi siis piti vaihtaa.

Kannen saaminen otti oman aikansa, ja lopulta ostimme Tuuninkiklubista bongaamaltamme myyjältä valmiiksi plaanatun kannen venttiileineen.

Askartelimme Tommin kanssa tallilla, ja koska minä olin tehnyt aiemmin koneremontin ja Tommi arkitehtina hallitsee taiteellisen näkemyksen mainosteippaamisessa, teki Tommi pääasiassa yksin kannen kasaamisen ja minä kärvistelin tarrojen ilmakuplien kanssa.