Kilpuri talviteloille

Tässä Alastaron kisaraporttia odotellessa ehtii julkaisemaan myöhemmin tapahtuneen kertomuksen siitä kun Tommi vei kilpurin talviteloille. Tommi kirjoittaa näin:

”Menestyksekkään” kauden 2005 jälkimainingeissa podimme ankaraa menestyksen jälkeistä krapulaa ja masentavaa paluuta kilparadoilta takaisin työelämän pariin. Saldona kesän ”riemuista” oli pahasti kalkattava ja kuhmuinen kilpuri, sekä sadankilometrin huoltovälin omaava kuljetuskalusto. Viimekeväinen ja kaiken vapaa-ajan vienyt auton rakennusrumba ei saanut, ihme kyllä, kauhean suurta suosiota niin kuskien, kuin kuskien ”perheidenkään” keskuudessa.

Ainoa ”teknisesti orientoitunut” henkilö tiimissämme oli Vesa. Vesan taktinen siirto kasvaneeseen paineeseen kilpurin rakentamisen osalla oli pako Vaasan seudulle. Hätäpäissään Vesa jopa harkitsi muuttoa Ruotsin puolelle, mutta saimme hänet houkuteltua jäämään rajojemme sisäpuolelle. Mutta soutuvene on kuulemma koko ajan valmiina rannassa…

Suljetun lippuäänestyksen jälkeen päädyimme ulkoistamaan kilpurin ja kuljetuskaluston kunnostuksen. Laskimme, että yritys-erehdys – tyylinen rakentaminen, jota olimme tähän asti harrastaneet, kävi kukkaron nyöreillä aika raakaan tahtiin.

Päätimme siis siirtää kilpurin talvimajoituksen mystiselle Velholle keskisempään savoon. Velhon tehtävänä on noitarummun voimalla saada takapään vetopitoa lisää noin litran verran ja kristallikivellä parantaa kilpurin noin tuhat vartin hommaa.
Parannustyö alkoikin lupaavasti: noitarumpu oli rikki, kristallikivi kadoksissa sekä männät olivat käyneet morjestamassa kantta, joten oltiin aika lähdöruudussa. Eikä edes paalulla. Hankintalista on siis aika vaikuttava ja Velholla paljon pimeitä talvi-iltoja…